Innocence & Decadence




Graveyard on yksi näistä tällä hetkellä kovasti pidetyistä Rival Sonsin ja kummpaneiden kaltaisista retrorockryhmistä. Vaikkei bändin soundi ihan omaa näkemystäni classic rockista vastaakaan, sitä on mielestäni Deep Purple, Procol Harum, Led Zeppelin ja vastaavat, on bändille tuo leima painettu. Ei se väärin ole. Ehkä The Rolling Stones, The Doors, Stoogees ja MC5 ovat vielä enemmän klassisia bändejä ja lähempänä tämän ryhmän tyyliä.

Joka tapauksessa uudella levyllään ruotsalaiset ammentavat musiikkiinsa kaikkien noiden yllämainittujen orkesterien kataloogeista. Innocence & Decadencen avaava, hädin tuskin kasassa pysyvä Magnetic Shunk viittää Detroitin suuntaan. The Apple And The Tree on yhdistelmä All Along The Watchtoweria ja Jimmy Pagea. Liekö Gary Brookerin ryhmä ollut Joakim Nilssonin kumppaneiden mielessä, kun sävelsivät hartaan Exit 97:n? Harvinaisen monipuolinen levy rokkaa välillä kovaa Never Theirs To Sellin tyyliin. Paikoin mukaan tuodaan hypnoottista groovea, kuten Can’t Walk Outilla. Sitten rauhoitutaan melkein soulmaiseen slovariin Too Much Is Not Enoughin henkeen.

B-puolen, niille jotka hankkivat vinyylin, aloittaa basisti Truls Mörckin laulama kiihkeä From A Hole In The Wall. Molemmat levypuoliskot on rakennettu samalla tavalla. Ensin kaahata ja sitten tarjoillaan sävyjä. Vaihtelua lisää kolmen solistin käyttäminen. Joakimin ulosanti on ankarinta, uskottavinta, ehkä sielukkainta ja siten mielestäni bändille parhaiten sopivaa. Huono ei ole toisen kitaristin Jonatan Larocca-Rammin esitys Too Far Closella. Jostain syystä itselleni tältä levyltä kolahti kovimpaa päätösraita, kaunis ja herkästi esitetty Stay For A Song.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit