Devin Townsend Presents: Ziltoid Live at the Royal Albert Hall




Devin Townsend Projectin edellinenkin konserttitallenne äänitettiin Lontoossa. Pari vuotta sitten pelikenttänä toimi legendaarinen Round House. Tällä kertaa on panoksia korotettu niin korkealle kuin brittilässä pystyy. Vai keksiikö joku hienomman paikan kuin Royal Albert Hall? Ei taida äkkiä tulla mieleen? Siellä ovat äänittäneet Deep Purple, The Who, Led Zeppelin, Opeth jne. Lista hienoista keikkaelämyksistä on loputon. Tätä on Townsendin vaikea ylittää. Mutta miksi ihmeessä Lontoossa? Vastaus lienee yksinkertainen. Siellä tämä kanadalainen on erittäin suosittu. Keikka myytiin loppuun hetkessä. Juu, ei jäänyt suomalaiselle diggarille pilettiä. Onneksi meillä on Helsinki ja Circus. Siellä sain vähän, erittäin vähän, palsamia pahimpiin haavoihin.

Mitä sitten on tarjolla? Retinal Circus oli läpileikkaus Devin Townsendin koko uran ajalta. Se oli eräänlainen the best of -kattaus. Tällä kertaa pääosassa on Ziltoid The Omnicient ja hänen seikkailunsa viime vuonna ilmestyneen Z²-levyn kakkoskiekolla Dark Matters. Devin Townsend Projectin lisäksi lavalla on mittava joukko vieraita ja kuoro, joka The Retinal Circuksen tavoin, myös näyttelee, kun siihen on tarvetta ja tietysti on. Ziltoid-osuuteen oli HevyDevyn mukaan panostettu järjettömästi jotta se oli saatu toimimaan. Ilman kuvaa kaikki tuntuu toimivan.Ainakaan musiikin suhteen ei ole valittamista. Dark Matters rokkaa jopa kovemmin kuin studioversiona. Dominique Lenore Persi laulaa Anneke Van Giersbergenin osuudet tyylikkäästi. Tuotanto on niin puhtoinen ja soundit erinomaiset. Kääntöpuolella tuolle on tietenkin se ettei konserttitilanteen tunne välttämättä ihan kotiin asti välity. Välipuheet ovat mukana.

Biisivalinnoista ei käy valittaminen. Kakkoslevyn setin ovat valinneet nimittäin fanit. Heti aloitusraita Namaste ottaa luulot pois, ainakin rumpali Ryan Van Poederooyenilta. Hänen tuplabasarityöskentelyään on vaan pakko ihastella. Kovassa kunnossa on sälli. Sen jälkeen kuultavat Night, Ocean Machinelta, ja Deadhead, Accelerated Evolutionilta, kuuluvat omiin Devin Townsend -suosikkeihini. Myös Earth Day kuuluu setin progressiiviseen osuuteen. Christeen saa aina hymyn huulille. Kyllä kulkee! Sen perään Supercrush! murskaa sen mitä jäi jäljelle. Eikä tämä tähän lopu. Kingdom ja Lucky Animals huolehtivat siitä, että tuoreemmatkin diggarit saavat syyn hymyyn. Heitäkin on kuultu.

Heatwave on kantria Kanadasta. Ei, tämä ei ole totista rypistämistä. Jean Savoie soittaa bassoa ja varsinainen nelikielisen pomputtaja Brian Waddell on saanut käsiinsä banjon. Kuoro on mukana, joten biisi kuulostaa yllättävän paljon Casualties of Coolin materiaalilta. Devinin toinen soololevy Ocean Machine: Biomech on setin lopussa edustettuna peräti kolmen kappaleen voimin. Funeral, Bastard ja The Death of Music saavat vanhan fanipojan melkein liikuttumaan. Nyt on progea minun makuuni. Setin päättävä Universal Flame on Devinin pojan Reynorin toive. Kappale kestää loppusoittoineen hieman yli vartin. Siihen jos mihin on keikka hyvä päättää. Ei tuohon ole mitään lisättävää, eikä tähän arvioon. Jälleen kerran superlatiivit puuttuvat. Kokekaa tämä itse! DVD/BluRay lienevät se oikein tapa, vaikka musiikkikin riittää.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit