Wake




Metalcore on tyylilaji, jota olen jostain syystä aina vähän karsastanut tai ylenkatsonut. Siinä yhdistyvät äärimetalli ja hardcore. Tarkoittaa, että välillä runnotaan ja murskataan ankarilla riffeillä ja paikka paikoin paahdetaan hengästyttävällä kiihkolla. Oma moka, kun en ole enempää perehtynyt, myönnän sen auliisti. Vaikkei tämä levy ehkä genrensä klassikoksi nouse, on sen perusteella silti aihetta tutustua tämän bändin aikaisempiin vaiheisiin. For Today perustettiin kymmenen vuotta sitten Sioux Cityssä, Amerikan Iowassa. Levyjä on tehtyinä jo nippu. Ja tietysti se soittaa metalcorea. Jännän vivahteen antaa yhtyeen jäsenten avoin kristillisyys. No, jos se sanoista saa selvän, voi hyväksyä tai paheksua. Onhan se hyvä, että jotain julistaa, jos jotain paasattavaa on.

Hardcoren puolella saarnaaminen on ihan tuttua. Siellä on aina oltu jotain mieltä. Metalliväki on perinteisesti luottanut miekkaan ja säilään. No Truth No Sacrifice avaa levyn raskaasti, kirkuvasti ja niin ankarasti, että kuulija pysähtyy niille sijoilleen tarkastamaan mistä on kyse. Broken Lens on suoraa HC-paahtoa. Forced Into Fire on enemmän metallia kuin punkia. Deserter on raskas, mutta jotenkin Linkin Parkin ja vastaavien tyyliin. Nyt on haettu hittiä. Wasteland on muutaman iskun verran väkevämpi, mutta kyllä siitäkin nu metal-vaikutteet kuuluvat läpi. Ehkä Machine Head tai Korn kuuluvat bändin esikuviin. Hopeless Ambition jatkaa siitä mihin edellinen biisi jäi. Determinationin alussa toivoo jo että bändi vaihtaisi vaihdetta. Saman riffin rynkyttäminen alkaa puuduttamaan. Iskuista on kadonnut paras särmä. Ja sitten bändi tottelee ja kappale lähtee hetkeksi lentoon. Flooded Earthin aloittaa dramaattinen pianokuvio. Hengähdystauko onkin paikallaan. Sitten tuttu rähinä jatkuu. Jännä miten niinkin epämetallinen soitin kuin piano tekee tästä biisistä levyn hienoimman. Yksityiskohdilla on merkitystä. Levyn loppuun jätetty Time and Tide ei ole, nostattavasta kertosäkeestään huolimatta, aivan yhtä onnistunut raita. Sillä bändi tosin saa taas vaihteen pykälään ja menon edes jollain tapaan päälle.

Kokonaisuutena Wake on varsin synkkä ja raskas levy. Sanomasta en mene sanomaan mitään. Melko lohduttomia ovat ainakin biisien nimet. En tiedä mitä Raamattu näistä ajoista kertoo, mutta tämän perusteella pimeät ajat ovat edessä. Ainakin meillä täällä Suomessa. Wake on musiikiltaan enemmän asennemetallia kuin toivoisin. Jotenkin jäin kaipaamaan hardcoren vauhtia ja vaarallisempia tilanteita. Ehkä niitä löytyy aiemmilta kiekoilta. Tutkin.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit