They Bleed Red




Tänä päivänä, ehkä enemmän kuin koskaan, bändille on tärkeää, että sillä on jonkinlainen brändi. Sen täytyy erottua muista yrittäjistä jollain tapaa. Aika usein nämä uudet, pinnalle ja otsikoihin asti, päässeet ryhmät ovat kokoelmia soittajista jotka esittävät samaa metallia myös muissa kokoonpanoissa. Devil You Know oli jo aloittaessaan supergroup. Sen perustaja rumpali John Sankey soitti aikanaan Divine Heresyssa ja Fear Factoryssa. Molemmat bändit tunnetaan nopeista rumpaleistaan. DYK:n toinen perustajajäsen Francesco Artusato on Summa Cum Lauden arvoinen muusikko Berkeleen musiikkikoulun mielestä. Kannuksensa hän on hankkinut All Shall Perishin kitaristina. Nykyinen basisti Ryan Wombacher rouhii matalia taajuuksia myös yhtyeessä Bleeding Through. Kovia tekijöitä siis kaikki. Valitettavasti yhtä kovia soittajia löytyy ties kuinka monesta bändistä. Devil You Know saa olla kiitollinen solistinsa Howard Jonesin äänestä. Se on se ainesosa, joka nostaa tämän nelikon muiden yläpuolelle.

Devil You Know sai melkein pelkkää suitsutusta debyytistään The Beauty Of Destruction. Bändi pokkasi parhaan uuden artistin pokaalin Metal Hammer -lehden Golden Gods Awardsista. Tältä kakkoslevyltä oli siis lupa odottaa paljon. Consume The Damned aloittaa levyn vallan raivokkaasti. Vauhtia piisaa, ehkä enemmän kuin koskaan. Jones keskittyy rähisemään. Parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen mielessä oli käsitys, että levyllä karjuttiin enemmän kuin laulettiin. Mistään ei oikein saanut kiinni. Onneksi tuo harhaluulo sittemmin korjaantui. Useamman kuuntelun, tai paremman keskittymisen, jälkeen kappaleet avautuvat ja niistä löytyy tarttumapintaa. Videokappale The Way We Die ei lupaile aluksi mitään. Sen kertosäe, jossa Jones käyttää oopperamaista puhdasta ääntään, jää kuitenkin helposti korvamadoksi. Raskaasti murjova, mutta jollain tapaa tuttavallisesti halaava Your Last Breath on yksi suosikeistani.

Nopeista kappaleista Stay Of Execution ja Shattered Silence ovat parasta tykitystä. Niistä varsinkin jälkimmäinen kulkee melkoisella kiihkolla. Kaikki pois alta! Varhaisen Queensrÿchen mieleen tuovaa Let The Pain Take Hold -balladia kuunnellessa pitää tarkistaa, että kyllä se on sama bändi, joka hetki sitten rikkoi hiljaisuutta. Hieno biisi, rohkea veto ja ainakin erilainen verrattuna muihin. Master Of None ja Searching For The Sun ovat molemmat toimivia levykappaleita, lausu täytettä. How The End Shall Be alkaa sen verran hyvällä rytkeellä, ettei se tällä levyllä jää jalkoihin. Amerikkalaista Göteborg-metallia? Levyn päättävä Broken By The Cold on semi-slovari. Jones pelastaa mitä voi. Kokonaisuutena tämä levy ei ole ehkä niin hyvä kuin odotin, mutta verrattuna moneen muuhun tänä vuonna ilmestyneeseen tämän genren kiekkoon They Bleed Red on vahva.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit