Immortal




Tarkasti ottaen tämä ei ole Beth Hartin esikoissoolo sillä levyn esittäjäksi on merkitty Beth Hart Band. Kolme vuotta aiemmin tehdyistä äänityksistä 2009 julkaistua 1993 Recordingsia ei voi pitää sitäkään Hartin soololevynä sillä sillä esiintyy The Oceans of Souls bändi. Bethin uran alun komein biisi Am I The One löytyy molemmilta levyiltä. Sen Amsterdam 2004 taltiointi on veret pysäyttävän intensiivinen. Immortalin biiseistä Blame The Moon tulee Geoffrey Tozerilta, jonka omia ja yhdessä Bethin kanssa tekemiä biisejä löytyy useampi mainitulta 1993 äänityksiltä.

Levyhyllyni alkoi 2010-luvun alussa täyttyä Beth Hartin levyistä, mutta vain vinyylimuodossa. Immortal julkaistiin alkujaan vain CD:nä (ja C-kasettina) joten sain rauhassa odotella sen vinyylijulkaisua. Se koitti lopulta 2019, jolloin levy-yhtiö vaihtoi albumin etu- ja takakannet keskenään jolloin Bethin kuva saatiin kanteen. 

Vaikka olin vuosien varrella kuunnellut levyä tiedotomuodossa työpaikallani useamman kerran, en vinyyliä omassa rauhassa kuunnellessani muistanut edes että siltä löytyy huumehöyryistä kertova biisi Spiders In My Bed, jota olen kuunnellut naisen tuoreelta Live At Royal Albert Hall -videolta. Vaikka albumilta löytyy muutama erinomainen biisi, se ei kokonaisuudessaan kuulu vuosien varrella toistakymmentä soololevyä julkaisseen laulajattaren kärkilevyihin. Se oli kuitenkin sen verran vahva että Atlantic ryhtyi suunnittelemaan sille jatkoa, mutta se onkin sitten toinen tarina.

Petri Myllylä / 08.03.2022  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit