Art Angels




Kun vuoden 2015 parasta pop-levyä haetaan kanadalaisen Claire Boucherin, eli Grimesin, Art Angels löytyy varmasti monelta listalta. Itselleni se on vuoden kovin löytö. Boucher tekee popista jälleen kiinnostavaa, kiehtovaa ja koukuttavaa. Art Angelsin piti olla jotain ihan muuta. Viime vuoden kesällä Grimes julkaisi Go-nimisen singlen. Siihen se sitten jäikin. Boucher ilmoitti, että uusi levy on valmis, mutta hän ei aio julkaista sitä. Materiaali oli liian masentavaa, ikävissä tunnelmissa tehtyä. Levy jäi odottamaan ilmestymistään. Se näkee päivänvalon joskus, ehkä. Boucher palasi alkuun. Uudet kappaleet ovat reippaita, pirteitä ja taiteellisia. Ahdistuksesta ei ole tietoakaan. Mielipiteissä sen sijaan riittää. Nämä eivät ole mitään rakkauslauluja. Tasa-arvo. Sanoiko joku feminismi? Saa sanoa, jos sanoo näin kivasti. Ei pahasti, vaan vakuuttavasti ja hyvällä maulla. Tämä Grimesin neljäs levy ei tuo pop-musiikkiin varsinaisesti mitään uutta, mutta nyt Boucherin näkemys siitä on niin raikas, ettei sitä voi kuin ihailla ja diggailla nöyränä. Ja kuunnella sitä sanottavaa.

Poppi on ollut perinteisesti miesten juttu. Arvioitkin lienevät. Onhan naisartisteja toki ollut mukana maailman sivun, mutta näitä itseoppineita musiikillisia neroja, joilla on näkemystä ja kykyjä vaikka muille jakaa, on harvemmassa. Björk, Lady Gaga, ehkä Madonna, koettakaa keksiä lisää. Lista jää todennäköisesti aika lyhyeksi. Boucher muistuttaa tuosta teksteissään. Nolottaa. Boucher on säveltänyt ja soittanut Art Angelsin kaiken musiikin. Pari vierailijaa levyllä on, mutta heidän osuutensa ei ole keskiössä. Boucher on. Hän on vastuussa kertakaikkisen värikkäästä ja yksityiskohtia vilisevästä tuotannosta. Hän on tehnyt käytännössä kaiken itse. Biitti lyö miten sattuu. Levy on kokeileva. Kitara surisee. Ehkä biisit ovat aavistuksen outoja. Basso junnaa. Lauluosuudet voivat olla mitä vaan. Ja ovat. Siksi ne ovat niin valloittavia. Tyyli on jostain 90-luvulta. Ja tästä päivästä. Siksi levy on niin tuttu. Samalla se on ventovieras. Se on värikäs anime-sarjakuva. Tajuat mitä kuvissa tapahtuu, mutta et kieltä. Se on huvipuiston vikkelin väkkärä. Se on ottaa mukaansa, kieputtaa, eikä päästä otteestaan ennen kuin olet päästäsi niin pyörällä että haluat ajaa uudelleen. Kyllä, kyllä, olen koukussa. Musiikin pitää nostaa mielialaa. Art Angels tekee niin. Tätä on kiva kuunnella. Tästä on kiva pökertyä.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit