Grappling




Nyt on uusi tuttavuus, vaikkei tämä bändi mikään uutukainen olekaan. Hyvin on pysynyt jemmassa. The Tea Club tulee Amerikan New Jerseystä. Bändin perustivat veljekset Patrick ja Dan McGowan jo vuonna 2003. Molemmat laulavat, soittajat kitaraa ja onpa molemmille merkitty levyn kansiin myös koskettimet. Se on sikäli jännä homma, että yhtyeessä on myös (uusi) kosketinsoittaja Reinhardt McGeddon. Internet tiesi kertoa, että rytmiryhmä, jonka muodostavat Tony Davis -rummut ja Jamie Wolff - basso, on vaihtunut sitten edellisen, vuonna 2012 ilmestyneen, Quickly Quickly Quickly -levyn.

Grappling on tämän itsenäisesti toimivan yhtyeen neljäs kokopitkä. Ihmettelen suuresti miksi eivät ole herättäneet minkään levy-yhtiön kiinnostusta. Ehkä haluavat pitää homman omissa näpeissään. Taiteelliset arvot tai jotain. Ei se väärin ole. Onko Colossus arvostellut aiemmin? En muista. Joka tapauksessa progempaan suuntaan ovat koko ajan menossa. Itse asiassa samalla epäkaupallisempaan tyyliin. Onko ihme? Kuuntelin Spotifysta heidän vuonna 2010 ilmestyneen Rabbit-levyn. Ei sekään huonolta kuulostanut. Se oli kenties enemmän taiderockia 90-luvun henkeen. Nyt on mukana aimo annos hämyistä psykedeliaa ja kaikkea sitä mitä on totuttu kutsumaan progressiiviseksi rockiksi. Taiteellista tämäkin kieltämättä on.

Rehellisesti sanottuna, olin melko varma että tämä porukka tulee Englannista. Sen verran Peter Hammillilta kuulostaa veljesten laulu. Laulumelodiat ovat jotenkin arvaamattomia, villejä ja raakoja. Myös musiikillisesti mennään jonnekin Van der Graaf Generatorin ja varhaisen Genesiksen osastolle. Tässäkin bändissä kitara on yllättävän pienessä osassa. Sen sijaan koskettimia ja ahkeraa rummuttamista kuullaan runsaasti. Ennen ensimmäistä levyään bändi haki itseään ja julkaisi muutamia EP-levyjä. Nyt tyyli on löytynyt ja Grappling on nimenomaan albumikokonaisuus. Kappaleiden vaihtumista on vähän hankala huomata. Niiden sävellykset ja tempo on sellainen ettei se haittaa. Mielenkiinto säilyy erinomaisesti koko 43 minuuttia minkä levy kestää. The Tea Club on ehdottomasti yksi, jos ei peräti suurin, tämän vuoden positiivisista yllättäjistä!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit