Fandango!




Seitsemänkymmen luvulla oli tapana julkaista vinyylilevyjä, joiden toinen puoli oli studissa, toinen lavalla äänitettä. CD-aikakaudella tämä ratkaisu ei tunnu yhtä hienolta ellei nyt tarkoituksella ohjelmoi soitintaan soittamaan vain yhden puolen kerrallaan. Fandangon a- eli live-puolisko saa kuulijan niin innostumaan bändin lavamenoon, että lähes harmittaa kun levy kolmen raivokkaan biisin jälkeen vaihtuu studiossa äänitetyksi. Tosin ei bändi huonoa musiikkia ole studiossakaan tehnyt. Hieno Blue Jean Blues ja levyn lopettava Tush, yksi ZZ Topin tunnetuimmista biiseistä, eivät varmasti jätä ketään kylmäksi.

ZZ Top breikkasi maailmanlaajuisesti valtavirtaan 1983 ilmestyneellä Eliminator-abumilla. Sen ja pari vuotta myöhemmin ilmestyneen Afterburnerin kanssa täysin erilaista soundia olleet alkuajan albumit päätettiin päivittää 80-luvun tyylisiksi. Kolmen CD:n Sixpack-boxilla 1987 julkaistua Fandango uudelleenmiksattiin ja -äänitettiin tavalla joka ei ole kunniakas. Albumin alkuperäinen miksaus palasi myyntiin vasta 2013 osana The Complete Studio Albums.

Valitettavasti levy-yhtiö laittoi vuonna 1992 Greatest Hits kokoelmalle Tushin uusiomiksaken. Sittemmin levy-yhtiö on käyttänyt kokoelmissa alkuperäisiä miksauksia vaikka remasteroikin levyn alkupoeräismuodosssa vasta 2006. Se ei onnistu kuitenkaan laajentamaan levyn konserttiosuutta toivotulla tavalla. Kolmesta bonuksesta Jailhouse Rock on mukana levyllä ihan turhaan kahteen kertaan ja kaksi muuta Tush ja Heard It On X ovat äänityksen laadun suhteen heikkoja. Olisin toivonut että bändi olisi julkaissut vihdoinkin nauhakokoelmistaan kokonaisen 1975 keikan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit