Dead Dawn




Pari vuotta, tai itse asiassa vähän alle, sitten ilmestynyt Back To The Front oli vahva debyytti Entombed A.D:ltä. Tuon levyn ilmestymisen aikoihin bändillä oli enemmän ongelmia entisten jäsentensä kanssa kuin kenellekään soisi. Erot ovat harvoin sujuvia ja hauskoja juttuja. Ne eivät mene juuri koskaan kivuttomasti. Niinhän ne vanhat Venom-kuomat Mantas ja Abaddoninkin keikkailevat Venom Inc. -nimellä. Sellaista se on. Avarakatseinen ja ei niin kovasti tiettyihin kokoonpanoihin jämähtänyt fani yleensä voittaa. L-G Petrov ja Entombed A.D. tarjoilevat nyt sen verran kovan kiekon, että yhtyeen diggareilla ei pitäisi olla valittamista.

Dead Dawn jatkaa siitä mihin edellinen levy päättyi. Vauhti on edelleen päällä. Sitä on jopa hieman enemmän kuin viimeksi. Levyn avaava Midas In Reverse kuulostaa yhtä hienolta kuin 80-luvun Slayer. Nimikappale suorastaan vyöryy päälle. Arpia ja rupia on enemmän. Groove ja boogie ovat ennallaan. Kuunnelkaa Down To Mars To Ride tai Silent Assassin, jos ette usko. Riffit murskaavat edelleen. Vaikka kappaleet ovat raskaita ja runnovia, tuon olen sanonut varmaan ennenkin, nämä biisit kasvavat hienommin kuin aiemmat. Ei, tämä ei ole progea. Kaukana siitä. Näissä on vain enemmän, näistä riittää enemmän kuunneltavaa. Levyn soundimaailma on sieltä hautuumaan tai katakombien suunnalta, mutta siitä huolimatta se on rikas ja monipuolinen. Tuottajia lienee kiittäminen. Osa kappaleista jyrää kuin Motörhead parhaina päivinään ja loput ovat Black Sabbath -osaston doomia. Ne ovat niin jykeviä, että oikein pelottaa. Hubris Fall on samalla väkevä ja melkein herkkä. 

Jos musiikki saa kylmät väreet kulkemaan selkärankaa pitkin, niin pelottavia ovat myös levyn tekstit. Svea-mamman maassa ei taida mennäkään niin kivasti kuin se antaa ymmärtää. L-G kirjoittaa tämän päivän asioista ja siitä miten hän elämänsä kokee. Aikamoista selviytymistä tuo on. Toisaalta death metal -tekstit ovat harvoin mieltä ylentäviä. Vaikka sanoma olisi kuinka alavireinen, tämä kiekko nostaa kivasti mielialaa. Vanhan koulukunnan metallilla menee hyvin! Dead Dawn on siitä todiste.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit