Any Way The Wind Carries




Port-Noir voi olla tuttu Sveitsin historiasta. Jos ei ole, se ei haittaa. Nyt kyseessä on ruotsalainen bändi. Tänä päivänä erottautuminen muista ei ole aina helppoa. Pitää käyttää outoja asuja tai maskeja. Siis tietenkin siinä tapauksessa, että musiikki ei riitä. Port Noirin kohdalla ei tarvittu muotivaatteita. Farkut ja nolot lippalakit eivät haitanneet, kun heidän ensimmäinen YouTube-julkaisu, Sun de Man -video, herätti mielenkiinnon. Itse asiassa tämä ryhmä näytti vielä aloittaessaan yllättävän suomalaiselta. Lausu tyylittömältä. Sori, kotoiset bändit. Nyt on garderoobi täydennetty tyylivaatteilla. Myös hiukset ja parrat ovat tätä päivää. Mutta turhuus sikseen. Tämän trion erikoisuus on sen soitinvalikoima. Bändissä on kaksi kitaristia ja rumpali. Bassoa ei tarvita, kun kitarat möyryävät riittävän matalalta. Ja mikä tärkeintä, kappaleet ovat edelleen kiinnostavia.


Port Noir soittaa jonkinlaista modernia tunteikasta metallia. Kitaroissa on särö, eikö se silloin ole metallia? Oli miten oli. Sen musiikissa voi kuulla vaikutteita vaikka mistä. Meshuggah, Devin Townsend, Leprous, Karnivool ja vastaavat toimivat samalla pelikentällä. Eikä unohtaa sovi A Perfect Circleä tai Tooliakaan. Black From The Ink ja Exile olkoot esimerkkejä noista kahdesta viimeisestä. Kappaleet ovat melko hitaita. Hei mainitsinko jo Depeche Moden tai Nine Inch Nailsin? Kyllä, erilaisia mielleyhtymiä tulee jatkuvasti tätä levyä kuunnellessa.

Laulu on kuuntelijasta riippuen, joko tunteikasta tulkintaa tai surkuttelevaa valitusta. Äkkiseltään melodiat kuulostavat hyvin samankaltaisilta. Any Way The Wind Carriesin vahvuus on nimenomaan nuo monet vaikutteet ja niiden monipuolinen käyttäminen. Äkkiseltään voisi luulla, että kaksitoista hidasta tai korkeintaan keskitempoista kappaletta putkeen voisi olla melko puuduttava kokemusta. Huoli pois. Tämä levy ei ole missään vaiheessa tylsä. Musen mieleen tuova Onyx on yksi suosikeistani. Se on levyn reippain ralli. Voin kuvitella, että todella monen on helppo pitää tästä levystä. Laulajan ääni, joka on oikein hyvä, saattaa vaatia tottumista, mutta musiikki on tuttua ja toimivaksi havaittua. Tämä bändi on yksi niistä joihin kannattaa tänä vuonna tutustua. Ja se toinen Port-Noir on satama.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit