Heavy Crown




Jotenkin tuntuu, että muusikoiden pitäisi jammailla enemmän. Soitella huvin ja toistensa vuoksi. Niin tämäkin bändi sai alkunsa. Ensimmäisessä Dio-kokoonpanossa soittaneet Vinny Appice, Jimmy Bain ja Vivian Campbell yhdessä kosketinsoittaja Claude Schnellin kanssa kokoontuivat treenikämpille muistelemaan menneitä ja soittamaan säveltämiään heviklassikoita. Oli kivaa. Ei ollut laulajaa. Onneksi Vinny tunsi Andrew Freeman -nimisen solistin. Hänet kutsuttiin mukaan toisiin jameihin. Vanha suola janotti Vivian Campbellia niin paljon, että hän ehdotti, josko biisejä voisi veivata ihan yleisölle. YouTubesta voi tsekata miten nuo Ronnie James Dion alun perin esittämät rallit kulkevat bändiltä ja uudelta laulajalta. Itse pidin versioista enemmän kuin vaikkapa niistä joita virallinen Dio-tribuutti Dio’s Disciples on esittänyt. Tällä bändillä on se soundi, se joka teki kolmesta ensimmäisestä Dio-levystä niin maagisia.

Se soundi on vahvasti esillä Heavy Crownillakin. Tuottajana häärinyt, Dio-bändissäkin muutamalla levyllä soittanut ex-Dokken-basisti Jeff Pilson on tehnyt hyvää jälkeä. Levyn äänimaailma on melko pelkistetty, mutta vahva. Niinhän se oli Holy Diverillakin. Sitä luonnollisuutta tässä on varmasti haettu. Ei koskettimia, ei kikkailua. Tämä levy on paljon raaempi kuin vaikkapa Resurrection Kingsien, toisen Dio-soittajista koostuvan bändin, debyytti. Tämä kuulostaa myös enemmän Diolta kuin kunkkujen kiekko, joka oli enemmän aikamatka 80-luvun loppuun.

Entäs biisit? Jäävätkö päähän soimaan? Toimivatko? Ihme kyllä vastaus on kyllä. Totuudessa on tunnustettava, että ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen mieleen ei jäänyt mitään. Läpisoitto. Kiire oli, enkä ehtinyt levyyn perehtymään paremmin. Meni päivä. Huomasin hyräileväni jotain. Devil In Me soi päässäni. Ei tapahdu usein. Kertosäkeet ovat yksinkertaisia, mutta yllättävän tarttuvia. Toinen huomion arvoinen asia ovat Campbellin kitarasoolot. Kyllä lähtee. Vuodet Def Leppardin riveissä, eikä sairastelu, eivät ole vieneet terää hänen soitostaan. Rytmiryhmästä lienee turha mainita mitään. Osaavat hommansa ja tekevät sen pieteetillä. Campbellia on kiittäminen myös siitä että hän uskoi Freemaniin laulajana niin vahvasti, että halusi Last in Linesta oikean uutta materiaalia levyttävän bändin. Hänen uskoonsa on nyt helppo yhtyä. Tällä solistilla on todellakin palkeet joilla voi hypätä Ronnien paikalle. Hän ei ole klooni, ei edes yritä olla, mutta hänellä on äänessään samanlaista voimaa, säröä ja raakuutta jota Diollakin oli. Uskottavakin hän on. Oiva valinta.

Heavy Crown on vanhojen mestareiden vahva paluu. Tästä levystä olisi helpompi iloita, jos basisti Jimmy Bain olisi yhä keskuudessamme. Valitettavasti keuhkosyöpä vei legendaarisen Rainbow- ja Dio-basistin manan maille. Hattu päästä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit