Post Society




Kun luin Facebookista monta aikaa sitten, 10. heinäkuuta 2014, että Voivodin basisti Blacky oli jättänyt yhtyeen, tai saanut potkut, riippuu kertojasta, olin huolissani bändin tulevaisuudesta. Fanipoika sisälläni olisi halunnut Jean-Yves Thériaultin jatkavan. Mutta minkäs teet, kannettu vesi ja niin edelleen. Jotkut kokoonpanot eivät yksinkertaisesti toimi. Syitä on turha lähteä arvailemaan. Ja minkäs tuolle enää voi. Nyt mennään uudella ryhmällä ja kuunnellaan tuoretta musiikkia.

Viime vuonna Voivod julkaisi 7-tuumaisen yhdessä At The Gatesin kanssa. We’re Connected oli ensimmäinen kappale jolla soitti uusi basisti Dominic "Rocky" Laroche. Voivod-rumpali Away lupaili jossain haastattelussa useampiakin sinkkuja ennen seuraavaa varsinaista kokopitkää. Napalm Deathin kanssa julkaistun splitin uusi kappale oli Forever Mountain. Se olisi sopinut yhtyeen edelliselle albumille Target Earthille tyylinsä puolesta oikein hyvin. Noiden kahden raidan lisäksi tällä EP:llä kuullaan kaksi kokonaan uutta biisiä ja Voivodin näkemys Hawkwindin Silver Machinesta. Hawkwind, Motörhead ja varsinkin Lemmy olivat esikuvana aloittelevalle Voivodille. Kaikkihan Motörheadista pitivät, eikös? Tribuutti on bändin tyylin mukainen ja kuuloinen, mutta samalla hyvin paljon alkuperäistä kunnioittava. Uusista kappaleista Post Society on rakennettu samoista palikoista kuin We’re Connected. Ensin thrash-osa ja sitten psykedeliaa ja progea päälle. Ai että kuulostaa hyvältä. Fall alkaa rauhallisesti, mutta uhkaavasti. Se kasvaa hiljalleen. Se ottaa haltuunsa. Snaken laulaminen ja eläytyminen siihen on omaa luokkaansa. Kimurantteja komppeja ja nyrjähdyksiä. Chewy on kova! Riffit ja soolot ovat futuristista avaruusmeininkiä. Jep, Voivodia. 

Huoleni bändin soundin radikaalista muutoksesta basistin vaihtumisen myötä, olivat siis täysin turha. Basson nimi ei ehkä ole Blower, mutta samankaltainen rähinä Rockyn soittimesta lähtee. Post Society -EP on kokonaisuutena ärhäkkää punkisti kaahattua progressiivisen thrash-kauden Voivodia. Uskokaa pois tuossa määritelmässä on järkeä, kunhan kuuntelette. Nyt ollaan siellä 80-luvun lopulla, ehkä Dimension Hatröss- ja Nothingface-levyjen tyylissä. Ja sehän vaan kyllä sopii. Fanipoika jää odottamaan uutta LP:tä.

Tero Honkasalo  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit