II




Espanjalainen Lords Of Black pomppasi hevi- ja metalliväen tietoisuuteen samalla hetkellä, kun Ritchie Blackmore ilmoitti uuden bändinsä kokoonpanon. Blackmoren uusi, ja rehellisesti sanottuna täysin tuntematon, laulaja on Ronnie Romero. Mies mustissa vertasi löytöään rohkeasti Ronnie James Dioon ja Freddie Mercuryyn. Tuollaisen kaverin täytyy olla hyvä! Hienoa promoa molemmille yhtyeille. Yleensä Blackmorella on ollut korvaa, kun hän on hakenut yhtyeeseensä solisteja. Gillan, Hughes, Coverdale, Dio, Bonnet jne. ovat hyviä esimerkkejä. Odotan Rainbow-keikkoja mielenkiinnolla, mutta sitä ennen pitää tutustua Lords Of Blackin uutukaiseen.

Tällä, ainakin allekirjoittaneelle, melko tuntemattomalla ryhmällä on plakkarissaan aiemmin yksi levy. Ehkä pitäisi pitää tuntosarvet ulkona useammin. Espanjan Metal Hammer nimittäin valitsi tuon kiekon vuoden kovimmaksi Espanjassa julkaistuksi metallilevyksi. Upea saavutus. Tai huono vuosi. Jo tuolla parin vuoden takaisella debyytillä Romeron bändikaverit olivat Tony Hernando ja Andy C. Molemmat soittivat ennen Saratogassa. Ehkä joku melodisen hevin ystävä muistaa tuon porukan. Se teki musiikkia enemmän tai vähemmän jatkuvasti 90-luvun alkupuolelta asti. Romero on syntynyt 1981, eli hän on tämänkin yhtyeen kuopus.

Kohtalaisen nuoresta iästään huolimatta chileläinen, nykyään Espanjassa asuva ja vaikuttava, Romero on laulajana vahva ja varma. Hänen äänialansa riittää näihin kappaleisiin upeasti. Lausunta on selkeää ja aksenttikaan ei häiritse. Ymmärrän Blackmorea. En Ronnieta silti Freddieen vertaisi. Täytyy kuitenkin varuiksi, jos olenkin väärässä, mainita, että promolla ei ole Lords Of Blackin versiota Queenin Innuendosta, joka on levyn toinen bonusraita. En siis tiedä miten Queen sujuu. Toinen extra on Rainbown Lady Of the Lake. Hyvä valinta. Ronnie James Dio, tai pikemminkin Jorn Lande, Romerosta ja hänen äänestään ja tyylistään tulee vaivattomasti mieleen. Lande lauloi aikanaan tämän levyn tuottamiseen osallistuneen Roland Grapowin bändissä Masterplanissa. Sattumaako? Kun noista vertailuista, jotka uuden bändin ja tuoreen solistin kohdalla ovat usein välttämättömiä, pääsee yli, tästä levystä on helppo nauttia.

II on täynnä vahvaa soittoa ja erinomaisia metallibiisejä. Helloween, Masterplan, Royal Hunt, Allen/Lande jne. tekevät samankaltaista matskua. Kokonaan omaperäistä tämä ei siis ole. Veikkaan silti, että bändistä tulee iso Saksassa. Levy on erittäin hyvin soitettua ja hienolla tyylillä tehtyä musiikkia. Suosikkiraitoja on niin monta, että en lähde nimeämään yhtään. Silti biisin tai pari lyhyempänä tämä olisi vielä tehokkaampi paketti. Pidän nimittäin erityisesti siitä voimasta joka levyltä huokuu. Tämän haluaa kuunnella monta kertaa. Nämä ovat tosissaan. Siitä ei ole epäselvyyttä. Lord Of Black erottuu edukseen. Bändillä on kunnianhimoa ja se kuuluu sovituksissa. Näiden biisien rakenteita on mietitty. Kappaleissa on selvästi progressiivisia osia ja koukkuja mukana, vaikka totuudessa aika usein nelistetäänkin täyttä laukkaa voimametallin kyydissä. Horns up!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit