For All Kings




Jos muutaman ajan takainen Worship Music oli pieni pettymys, For All Kings kuulostaa oikein hyvältä. Ihan kuin Joey Belladonna ei olisi koskaan lähtenytkään, tai saanut potkuja, Anthraxista. Tuntuu kuin olisi vuosi 1992. Täytynee muistaa, että Worship Music ei ollut alun perin sävelletty Belladonna mielessä. Dan Nelsonin piti laulaa tuolla kiekolla. Vaikka Joey teki hyvää jälkeä, ehkä tuo levy ei sittenkään ollut ihan aito. Tai sitten en antanut sille kunnollisia mahdollisuuksia. Oli miten oli, nyt on taas hyvä. On taas kiva olla Anthrax-fani. Saako arviossa sanoa noin? Aivan sama.

Jo tämän albumin ensimmäinen single Evil Twin lupaili hyvää. Kappale olisi sopinut vuoden 1990 Persistence Of Timelle, Belladonnan ensimmäisen Anthrax-visiitin viimeiselle levylle, oikein hyvin. Kappaleen riffi ja tunnelma on jotenkin yhtä tiheä ja tiivis kuin tuo koko POT. Tuottaja Jay Rustonin ansiosta For All Kings kuulostaa vaan kaikin puolin paremmalta kuin tuo sinällään klassikoksi noussut edeltäjänsä. Jo Impaled-intro lupailee suuria ja mahtavuuksia. Levyn mahtipontinen alku tuo mieleen Game Of Thronesin, tai vastaavan Choose Your Character -sarjan. Soror Irrumator, kappale jonka Anthrax teki Game Of Thrones Mixtapelle, ei ole mukana, eikä ehkä sopisikaan tähän kokonaisuuteen. Onneksi.

You Gotta Believe aloittaa levyn reippaasti. Puolessa välissä tosin hidastetaan ja soitetaan jotain, joka olisi kotona Alice In Chainsin tekeleellä. Kitarasoolon myötä vauhti saadaan taas päälle. Soolot For All Kingsillä ovat muuten Anthraxin historian hienoimmat. Sitten edellisen kokopitkän bändiin liittynyt Jon Donais ei ole ehkä päässyt biiseihin vaikuttamaan, mutta hoitaa omat osuutensa erittäin kunniakkaasti. Charlie Benante säveltää, yhdessä Frank Bellon kanssa ja yksin, edelleen musiikin ja Scott Ian kynäilee sanoitukset. Levyllä on paljon Scottin lupailemaa thrash-metallia, mutta myös osuuksia joita voi kutsua korkeintaan metalliksi. Heviähän tämä. Siinä kaikille lokeroijille. Hah!

Bändi itse pitää Breathing Lightningia kovasti arvossaan. Onhan kappaleen melodinen pätkä hieno. Kiva, että Belladonna pääsee oikein laulamaan. On mukana POT:lta tuttua sanojen luettelemistakin. Itse pidän levyn keskelle sijoitetusta Blood Eagle Wingsistä kovasti. OK, se on hitaahko, raskas, ei niin kulkeva, mutta jotain erikoisen hienoa ja juhlavaa siinä vaan on. Ei se mitään progea ole, mutta melkein kahdeksan minuutin mitassaan, on se jonkinlainen eepos. Kappale kertoo siitä kuinka kaikki suuret kaupungit on rakennettu viattomien ihmisten verellä. Katsokaa video. Se on brutaali.

All of Them Thieves ja This Battle Chose Us eivät toimi mielestäni ihan yhtä hyvin kuin muu materiaali. Jälkimmäisen nopea osuus on kyllä hyvä. Sen sijaan viimeisenä kuultava Gung-Ho II, eli Zero Tolerance on valtavan verevää rässiä. Kyllä toimii ja kulkee. Tässähän vallan innostuu! Anthrax on saattanut harmaantua ja pukeutua taas nahkaan, niitit on onneksi jätetty kotiin, mutta ei sen vielä eläkkeelle tarvitse jäädä.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit