Milliontown




Kosketinsoittaja Jem Godfrey on mies Frostin musiikin ja Milliontown-levyn tuotannon takana. Hän on kirjoittanut nämä kuusi kappaletta. Projektistahan tässä on kyse enemmän kuin oikeasta bändistä. Sen verran erilaisia ja erityylisiä nämä kipaleet ovat.

Levyn avaava Hyperventilate on ihan selkeä ja suorastaan perinteinen proge-instrumentaali.

No Me No You on tuoreen Porcupine Treen kaltaista reipasta metallisärmällä terästettyä rockia. Kappaleen lähes seisauttava väliosa jyhkeine kaikuineen ja sämpleineen on hyvä idea. Pianolla alkava kaunis Snowman on lähellä kitaristi John Mitchellin toisen työnantajan eli John Youngin musiikkia.

The Other Me kuvaa Jemin toisen puolen. Siellä soi vahva, mutta popimpi, Paradise Lostin ja Depeche Moden sekoitukselta kuulostava industrial-mökä. Myös Black Light Machine ammentaa pikemminkin tämän päivän pop-musiikin kuin progen äänimaailmasta. Kappaleen kuplivassa kosketinosuudessa on jotain U2-maista. Mitchellin soolo on rauhallinen ja tyylikkään kaunis. Seesteisen väliosan jälkeen joku laittaa sähköt päälle ja kappale saa aivan uutta ryhtiä. Pitkä soitto-osuus on levyn parasta antia.

Levyn päättävä Milliontown alkaa myös rauhallisella pianokuviolla jonka päälle Jem laulaa käheällä äänellään. Jälleen alkua seuraa pitkä yli 25 minuuttia kestävä soittoilottelu. Nyt pääosassa ovat koskettimet. Soitossa on tekemisen meininki ja hyviä juttuja. Mitään virtuoosimeininkiä tämä ei ole.

Täydellisen toimiva kokonaisuus Milliontown ei ole. Jos Jem, John, rumpali Andy Edwards ja basisti John Jowitt tekevät joskus toisen levyn, siltä voi odottaa todella paljon. Tällä palaset ovat koossa, mutta eivät vielä aivan oikeilla paikoillaan.

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit