Obsessed With The End




Railroad To Alaskalla oli hommat hyvällä mallilla. Bändi oli voittanut kotikulmiensa, Orange Countyn, parhaan live-bändin palkinnon. Studioaikaa oli tiedossa peräti neljä päivää. Sitten rumpali Derek Eglit kaatui pyörällään ja rikkoi kätensä. Tuo tiesi äänityssession lykkääntymistä ja taukoa bändin toiminnalle. Tuo oli onni onnettomuudessa, tai jotain sellaista. Breikki tuli tarpeeseen.

Aikansa korjailtuaan haavojaan ja bändin tilaa mietittyään, nelikko Eglit – rummut, Justin Suitor – laulu, kitara, Justin Morales – basso ja Jeff Lyman - kitara palasi nimellä Painted Wives. Samalla bändin sanoittajasta Ryan Williamsista tuli yhtyeen viides virallinen jäsen. Musiikkityyli säilyi ennallaan. He julkaisivat tämän levyn omakustanteena jo vuonna 2014.

Century Medialla on hyvä vainu. Obsessed With The End oli alun perinkin helmi, loistaakseen se vaati vain Machinen kiillotusta. Uusi miksaus ja masterointi teki terää. Nyt yhtyeen raskas, surumielinen, mutta taiteellisen vivahteikas doom pääsee oikeuksiinsa. Sinänsä doom ei ihan genrenä tee oikeutta Painted Wivesin musiikille. Tämä on paljon muutakin kuin matalalta möyryäviä riffejä ja tylyä runnomista. Bändi itse kuvailee musiikkiaan metalliksi ilman metallia, ja osuu siinä kyllä oikeaan.

Väitän, että tälle uudelleen julkaisulle on selkeä tilaus. Tämä bändi ansaitsee huomiota myös Huntingdon Beachin ulkopuolella. Amorphis, Mastodon, Swallow The Sun jne. fanit huomio, tämä levy kannattaa ottaa haltuun.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit