Edge of Tomorrow




Kaikella tuntuu olevan tarkoituksensa. Kun Joe Lynn Turnerin edellisen super-kokoonpanon Rated X:n kitaristi Karl Cochran sairastui vakavasti kesken levyn äänitysten, minua harmitti Karlin ja Joen puolesta. Miksei tietysti myös Tony Franklinin ja Carmine Appicen, jotka olivat myös antaneet panoksensa tuolle albumille. Joka tapauksessa tuon harjoituksen ansiosta Joe tutustui Alessandro Del Vecchioon. Ale kirjoitti aika monta, totuudessa melkein kaikki, kappaletta Rated X:n levylle. Kyllä, pidän siitä edelleen. Joe halusi jatkaa yhteistyötä italialaisen biisinikkarin kanssa. Sunstromin kolmella aiemmalla levyllä musiikkivastaavana toimi Dennis Ward. Hän ei ole nyt mukana. Tallipäätös, tai jotain, tiedä häntä.

Sunstrom ei ole siis ihan ennallaan. Soittajat ja säveltäjät ovat menneet uusiksi. Joe laulaa. Ale soittaa tietysti koskettimet. Kitarassa on Simone Mularoni. Hän ansaitsee kyllä erityismaininnan. Onpa siinä melodiatajuinen kitaristi, joka soittaa vallan kauniisti. Hän tulkitsee oman bändinsä DGM:n musiikkia hieman progemmin. Ehkä sitä olisin kaivannut näihin kappaleisiin. Edes vähän. Alen mukaan heidät olisi nyljetty, jos olisivat moista yrittäneet. Uskon. Nyt Edge of Tomorrow on aika lailla täydellistä aikuisille suunnattua rockia. Kyllä, kyllä on tässä vähän särmää mukana. Sitä on paikoin Joen äänessä, joka on erittäin hyvässä kunnossa.

Niin ne muut soittajat. Basisti Nik Mazzucconi soittaa Alen kanssa Matteo Filippinin Moonstone Projectissa. Siinä bändissä esiintyy välillä myös muuan Ian Paice rumpujakkaralla. Pannuja on hakannut myös jo mainittu Carmine. Rumpali Francesco Jovino soitti monta vuotta U.D.O:ssa. Nykyään hän on Alen bändikaveri progressiivista metallia esittävässä Edge of Foreverissa. Pienet piirit, mutta soittopuoli on hallussa.

Kappaleissa ei ole isommin valitettavaa. Tai en minä mistään valita. Sitä kikkailua olisi voinut olla minun makuuni vähän enemmän. Nyt nämä kappaleet menevät suurin piirtein niin kuin sapluuna määrää. Kaikkea on, nopeita, raskaita ja tietty se iso slovari. Jos Joesta tai hyvin tehdystä kasarihevistä tykkäätte, kyllä te tästä pidätte. Heart Of The Storm muuten muistuttaa niistä parista levystä jotka Joe teki Glenn Hughesin kanssa. Kyllä tämä matsku on yhtä hyvää. Hienoja raitoja on monta. Tällä hetkellä suosikkini on aavistuksen Diolta kuulostava Nothing Left To Say. Eipä siis muuta.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit