Dot




Katselen olohuoneen ikkunasta kuinka aurinko lähettelee tämän päivän viimeisiä säteitä näille kulmille ennen laskeutumistaan jonnekin Saunalahden ja Kauklahden välimaastoon. Kuuntelen Karmakanicin uusinta levyä pohdiskellen Jonas Reingoldin ja Carl Saganin ajatuksia. God the universe and everything else no one really cares about kertoo siitä kuinka pieniä ja mitättömiä olemme maailmankaikkeuden vinkkelistä. Onko millään mitään väliä ja loppujen lopuksi mitä sitten? Enpä osaa sanoa. Näkymä on kuitenkin kaunis.

Dot on Karmakanicin viides levy. Pidän siitä enemmän kuin edellisestä In A Perfect Worldistä. Dot jatkaa kyllä tavallaan edeltäjänsä teemaa. Tyylissä ja levyn kokonaisuudessa on samankaltaisuutta. Näin ainakin muistelen. On sitä vanhakantaista progea ja sen välissä jotain joka liippaa jonkinlaista salonkirockia. Siis sellaista jota kuunnellessa buffet-ravintolan asiakkaalta ei mene ruokahalu. Sinällään hienosti kasattu Higher Ground ja The Tangentin Andy Tillisonin ja Jonaksen yhdessä kirjoittama Steer by the Stars ovat tuollaista. Ja kyllä se Yes tulee edelleen muiden muassa mieleen. Syytä voi olla kyllä siinäkin, että kuuntelin vastikään Anderson/Stoltin levyn jolla Jonas soittaa myös.

Nyt kun Jaco Pastorius on taas pinnalla, kiitos Metallican Robert Trujillon, on sallittua ja suotavaa laittaa levylle bassosooloja. Niitä on tällä levyllä useita ja varsinkin Travelling Mindsille ne sopivat. Biisi kuulostaa jostain syystä Fishiltä.

Roine teki upean levyn Jon Andersonin kanssa, tämä Jonaksen yhtyeen julkaisu on hyvä. Nyt on hieno odotella seuraavaa The Flower Kings -kiekkoa. Vai tulisko Hasselta vielä jotain ennen sitä? Nyt pohdiskelu on onneksi maallisemmilla uomilla. On jotenkin helpompaa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit