Yö kun saapuu Helsinkiin




J. Karjalainen päätyi LP-hyllyyni vasta Doris-albumin myötä, mutta pari vuotta aiemmin ostin Ankkurinappi-singlen. Edellisen vuoden Kolme cowboyta -hitti oli tehnyt itsestäni välittömästi Jukan musiiikin ystävän. Yö kun saapuu Helsinkiin löytyi jossakin vaiheessa naapurin levyhyllystä, mutta muistan että se ei jotenkin itseeni uponnut. Tästä välittämättä hankin sen 2016 kuudella eurolla.

Yhden kuuntelukerran perusteella en oikein ymmärrä miksi levy ei aikoinaan herättänyt ihastusta. Musa on edeltäjään verrattuna hiukan vakavampaa mutta myös aikuisempaa. Levyn ilmstymisen aikoihin Sankarit oli vain yksi sen hienoista raidoista, mutta SUomen voitettua lätkän MM:n 13 vuotta myöhemmin biisiä oli noussut suomalaisen peräksiantamattomuuden ja taisteluhalun hymniksi. Vaikka tuskin Jukka sellaisia ajatteli biisiä kirjoittaessaan.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit