Periphery III: Select Difficulty




Periphery sai osakseen arvostelua ja arvostusta edellisen Juggernaut-levyn jälkeen. Tuo tupla oli joidenkin mielestä liian kepeää ja kuuntelukelpoista musiikillisesti, toiset pitivät uudesta radioonkin sopivasta tyylistä kovasti. Periphery III: Select Difficulty on vastaus kriitikoille ja rutisijoille. Siitä vaan, valitkaa vaikeus!


Bändi itse valitteli Juggernautin jälkeen, että teemalevyn tekeminen oli hankalaa. Musiikin ja tekstien piti sopia yhteen ja kappaleiden piti muodostaa toimiva kokonaisuus. Nyt tuota ongelmaa ei ole. Hyvät kappaleet ratkaisevat. Levyn avaava The Price Is Wrong ja varsinkin sen jälkeen kuultava Motormouth ovat monimutkaisinta Peripheryä sitten Periphery II:n. Viuluin koristeltu Marigold sen sijaan on kauneinta, ja kenties aidosti progressiivisinta, musiikkia mitä tämä bändi on tehnyt. Vaikeus ei ole mikään itseisarvo, mutta kyllä hienot jutut vaan ovat hienoja. Sävelkynä on ollut terävä ja paletissa on riittänyt värejä. Bändi osoittaa, että biisejä syntyy myös stadioneilla soitettavaksi. Jämäkän bassokuvion kuljettama Absolomb sopii sinne Musen ja kumppaneiden kentälle siinä missä levyn päättävä Lunekin.

Select Difficulty saattaa olla Peripheryn monipuolisin levy. Kappaleet ovat kaikki hyvinkin erilaisia. Yllättävyyttä on taas vanhaan malliin. Fanit hei, nyt ei sovi purnata. Kuka muka odotti Habitual Line Stepperin alun jälkeen melkein jatsiksi menevää väliosaa? Kenestä Catch Firen groove oli itsestäänselvyys? Eikö hiipivästi hyökkäävä Prayer Position muka ole yllättävän uhkaava? Sen sijaan että valitsisi vaikeuden, pitääkin puhua vaikeustasosta. Tässä on kaikille jotain. Uusille ja vanhoille diggareille. Hevistä ja progesta innostuneille. Minulle noita isoja progressiivisia pläjäyksiä, vähän vähemmällä murinalla, kiitos.
 
Tero Honkasalo  


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit