Resurrection




Vuosi sitten ilmestynyt The Key oli hyvä pelinavaus Geoff Taten Operation: Mindcrimelta. Tuo levy muistutti, että Taten aikaisempi yhtye oli parhaimmillaan esittäessään progressiivista heviä. Meille Taten faneille, ainakin niille jotka pitivät tämän trilogian ensimmäisestä osasta, on hyviä uutisia. Resurrection pistää paremmaksi. Tämä on vielä progempi, tällä on hienompaa soittoa ja jos mahdollista parempia kappaleita. Nyt voi sanoa Taten olevan omillaan. Ainakin siinä mielessä, että laadukasta materiaalia pukkaa ilman kuuluisan bändin stigmaa. Juu, fanisuodattimet korvilla mennään.

Muistutetaan nyt vielä, että Operation: Mindcrime ei ole yhtye sanan varsinaisessa merkityksessä. Solisti itse kutsuu tätä musiikilliseksi kollektiiviksi. Soittajia on vaikka kuinka monta. Uusiakin on lyöttäytynyt remmiin. Mukana ovat mm. Ripper Ovens ja Blaze Bailey. Levyn soundiin tai tyyliin uudet rekrytoinnit eivät ole oikeastaan vaikuttaneet. Tämä kuulostaa edelleen Operation Mindcrimelta, siltä levyltä tai aikakaudelta. Kuten ensimmäisellä osallakin, kappaleet eivät ole samasta muotista. Ei tämä aikakone ole. Mukana on moderniltakin kuulostavia raitoja. Yllättävän rauhallinen ja kaunis tämä levy on. Odotin jotain vihaisempaa. On tällä virtaa. Ehkä jopa enemmän kuin viimeksi. Tämä kasvaa hitaasti ja näyttää voimansa eri tavalla kuin yleensä. Metalliakin saadaan, kun maltetaan. Tuttuudesta huolimatta tämä levy haastaa ja palkitsee kuulijansa. Mutta neljä introa, eikö se ole jo vähän yliampuvaa? Taidetta se on. Joskus hiljaa lausuttu sana sattuu enemmän kuin täysillä lyöty nyrkki. Nerokasta.

The Key mietiskeli mitä käy, jos tulevaisuutta menee muuttamaan. Nyt resepti tuon tekemiseen on selvillä. Jotenkin tulee kuitenkin mieleen, että Tate saattaa laulaa omasta elämästään ja sen muutamasta viimeisestä, aika stressaavasta, vuodesta. Hän kokee jääneensä kuolleiden armoille, on nyt parantamassa haavojaan ja ottamassa maailman haltuun. No, tarinaahan tuossa kerrotaan, mutta kyllä tällä jonkinlaista katharsista käydään läpi samalla. Musiikki on parantaja!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit