Trust No One




Piti valita viime vuoden parhaat levyt jo aikoja sitten. En ole saanut aikaiseksi. Eikä ihme. Huomaan kuunnelleeni hyvin monia levyjä kerran tai kaksi. Arvostelun kirjoittamiseen on tuosta vielä pitkä matka. Devildriver on yksi niistä ryhmistä, jonka musiikkia tiedän makustelleeni. Ajattelin kesällä, että palaan tähän kunhan lenkkeilykausi alkaa. Ei alkanut. Sori Dez Fafara.

En oikeasti tunne Devildriverin musiikkia lainkaan. Kuvittelin sen olevan jotenkin samanlaista Machine Headin kanssa. Joo, sinnepäin tämä on. Oikeasti innostuin tsekkaamaan tämän levyn, koska bändin solisti Dez on tuttu Coal Chamberin nokkahahmona. Sen viimeisimmän ilmestymisen aikoihin Fafara uhosi, että Devildriverin uusin olisi kovinta koskaan. Oli sen verran hurja väite, että piti tsekata voiko miehen sanaan luottaa.

Älä usko kehenkään. Tai mihinkään. Älä ainakaan amerikkalaiseen muusikkoon. Siellä osataan myyntipuheet. Siellä osataan myös kopsaaminen. Ankaraa musiikkia, tylyä karjumista ja sappinesteeltä maistuvat lyriikat. Että voi kaveri olla vihainen ja totinen. Toivottavasti ei ota nokkiinsa, tai ainakaan tinttaa minua, jos sanon, että tämä on aika tavanomaista ja peräti tylsää groove metallia. Ei tältä levyltä pomppaa yksikään biisi, mihinkään suuntaan. Ehkä biisi tai pari joskus kuunneltuina voisi toimia. Muuten on niin tasapaksua. Hyvin soitettu. Hienosti miksattu ja tuotettu. Erittäin vakuuttavasti esitetty. Sanoinko jo tylsä? Kokeile itse. Älä usko, ainakaan arvostelijaa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit