Live Over Europe




Fates Warningilta tupla-live! Kaikkien bändien pitäisi julkaista moisia. Niistä tsekataan mikä on yhtyeen oikea taso. Kyllä, kyllä monet vanhat klassikkolivet ovat sittemmin paljastuneet studiossa korjailluiksi, mutta mitä sitten? Illuusio keikkatilanteesta on tärkein. On se. Aikakonetta ei ole.  Rainbow On Stage tai Deep Purplen Made in Europe ovat esimerkkejä siitä kuinka vähän viilaten, leikaten ja liimaten on luotu täydelliset valheet. Ostan edelleen. Fates Warningin olisi pitänyt pyrkiä samaan. Rima korkeammalle. Entisaikojen näkemystä ei ole tässä kohtaa jaettu. Live Over Europe on nimensä mukaisesti kerätty usealta illalta. Ihan parhaat esitykset olisivat riittäneet. 23 biisiä tätä lajia vaan on paljon. Tosi paljon. Tekee mieli sanoa, että pituutta on liian runsaasti.

Toinen marinan aihe on settilista. Kyllä, bändi soitti paljon viimeisimmän Theories of Flight -levyn kappaleita, mutta oliko konsertit pakko aloittaa hitaasti käynnistyvällä From the Rooftopsilla? Sen jälkeen monta kappaletta kuulostaa ihan samalta. En tiedä mistä tuo johtuu. Kappaleet ovat kuitenkin tuttuja. Vasta ensimmäisen levyn loppupuolella tekemiseen tulee huomattavasti enemmän sävyjä. Kuunnelkaa Kill The King tai Burn, niin tiedätte mitä tarkoitan. Kakkoslevyn avaava Still Remains toimii kyllä hienosti. Muutenkin jälkimmäisellä puoliskolla soitetaan kimurantimmin ja kipakammin. Yleisö huomioidaan ja se kuuluu esimerkiksi The Eleventh Hourin aikana. 

Ja ennen kuin joku soittaa tai faksaa toimitukseen ja valittaa kitinästäni täytyy todeta, että kyllä, olen yhtyeen fani. Fates Warning on minulle yksi tärkeimmistä progemetallibändeistä. En siis kirjoita tätä artikkelia ilkeyksissäni. Olen oikeasti tätä mieltä. Kuuntelukokemus edellä mennään. Jokainen kappale tällä levyllä on silti tietyllä tapaa tärkeä. Tietenkin voin skipata ja tehdä tästä itselleni mieluisan. Ehkä bändi hakee faniensa rajoja. Minun löytyivät. Kuten sanottu, siinä että live-levyn tekee kokoamalla raidat eri konserteista ei ole mitään pahaa. Ongelmia siinä vaan kerjää sikäli, että kokonaisuus pitää saada kuulostamaan yhtenäiseltä. Mielestäni siinä tässä on kaikesta huolimatta onnistuttu. Lyhyempänä tästä olisi voinut tulla klassikko. Nyt sillä on liian paljon hyvää. On mulla ongelmat.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit