Living The Dream




25. levy! Liki 50 vuotta kimpassa. No, kokoonpanokin on ties kuinka mones, mutta kyllä Uriah Heep joitakin enkkoja tällä levyllä varmasti tekee. Kuka pistää paremmaksi? Meno nimittäin on nuorekkaampaa ja raikkaampaa kuin monella tuoreemmalla tämän genren yrittäjällä. Tietty on The Rolling Stones, mutta he kävivät sieluistaan kauppaa jo aikoja sitten. Edellinen Uriah Heepin studiolevy The Outsider ei ihan täysillä vakuuttanut, linja oli vähän hakusessa. Mikä nyt sitten on muuttunut? Jay Ruston. Uriah Heep on myöntänyt sen seikan, että joskus ulkopuolinen tuottaja osaa sanoa parhaiten miltä bändin pitää kuulostaa. Fanit voivat neuvoa myös. Kaava toimi Black Sabbathin ja Deep Purplen kohdalla ja pelaa se myös Hiippareille.

Living The Dream kuulostaa isolta. Mick Boxin tukka on saattanut muuttua mustasta valkoiseksi, mutta kitara on edelleen tunnistettava ja soi hienosti. Ruokangas. Varsinkin nimibiisin soolo on kerrassaan hieno. Muitakin helmiä kuullaan. Samaa voi sanoa  Phil Lanzonin koskettimista. Hammond ja muut urut  ovat isolla äänessä. Kyllä hönkii, puhkuu ja puhaltaa. A-puoli on aivan timangi. Ei yhtään turhaa raitaa. Kuka tekee perässä?

Bernie Shaw ei ehkä sanoittajana ole mikään Shakespeare, mutta hän osaa tehdä tälle bändille sopivia melodioita. Tulkitsijana hän on mies paikallaan. Ja mitä sen väliä minkä mukana keikalla hoilaa? Waters Flowin' soi varmasti keikoilla ja kuulijoiden päässä pitkään konserttien jälkeen. Erilainen, mutta hieno biisi. B-puoli on erilainen. Ei huono. Ei niin tasainen.

Basisti Dave Rimmer on ehkä kuullut vertailuja Trevor Bolderiin ja nostaa nyt selvästi tasoaan. It's All Been Said. Linjat eivät ole enää lainkaan suoria. Se on tässä kohtaa hyvä. Sanottavaa on vaikka kuinka. Rumpali Russell Gilbrookin iso soittotyyli sopii näin jyhkeään musiikkiin. On jytää ja jyrää.

Letkeästi hölkkäävä Goodbye To Innocence on jännä yhdistelmä Ian Gillania ja Van Halenia. Vitsi? Tosissaan tehty? Mene ja tiedä. Reipas Falling Under Your Spell ei ihan onnistu loitsuissaan. Pelaa varmana livenä. Virtaa on. Dreams of Yesteryear on jännällä tapaa sekä moderni että vanhanaikainen. No Uriah Heep näköjään on!

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit