Live In Germany 1980 (DVD & CD)




ZZ Top'in ensimmäinen Euroopan keikka kuvattiin saksalaiseen Rockpalast TV-ohjelmaan. Se niputtaa yhteen bändin siihenastisen uran hienoimmat biisit uusimman Degüello-levyn hienoisella yliedustuksella. Keikka julkaistiin aluksi osana Double Down Live tupla-DVD:tä nimellä Definitely Then...1980. Otsikon mukainen yhden keikan julkaisu näki päivänvalon vuonna 2012.

Bändin läpimurtolevyltä Tres Hombres'ilta kuullaan kaikki sen hitit eli levyn kolme eka raitaa; Waitin' For The Bus, Jesus Just Left Chicago, Beer Drinkers & Hell Raisers sekä Precious And Grace ja keikan kohokohta ja sen pisin kappale La Grange. Itse olen digannut paljon ja pitkään bändin seuraavan Fandango-levyn avausraitaa Thunderbird, mutta sen sijaan Essenissä soitetaan tuon puoliksi livelevyn toinen cover, Jailhouse Rock. Albumin kakkospuolen studiokappaleista setissä ovat Nasty Dogs And Funky Kings, yksi keikan parhaista Hear It On The X ja saksalaisyleisön keikan ensimmäisen encoren viimeisenä villiinnyytänyt Tush.

ZZ Top piti pitkän vapaan vuosina 1977-78 ja palattuaan yhteen vuonna 1979 he työstivät Deguello-levyään. Sen menestyksen ja kappaleiden laadun huomaa myös tämän keikan setistä. Levyn kymmenestä kappaleesta kuullaa yhdeksän ensimmäistä. Sitä vastoin ennen bändin parin vuoden taukoa julkaistulta, verrattain heikolta Tejas-albumilta ei sitten soiteta kuin kaksi raitaa, hieno boogie Arrested For Driving While Blind ja Al Diablo.

Keikan päättää setin vanhin kappale, kakkoslevyn Rio Grande Mudin Just Got Paid. Sitä ennen kuullaan maistiaisena seuraavana vuonna julkaistavan El Locon avausraita Tube Snake Boogie. Olen itse onnistunut jotenkin ihmeen kaupalla kiertää ZZ Topin keikat vaikka jo vuonna 1988 asuin ihan Helsingin Oulunkylän keikkapaikalle vieressä. Tämän keikan perusteella bändi oli totisesti näkemisen arvoon vaikka mitään suurta kikkailua keikka ei hienon musiikin lisäksi tarjoile. Bändin boogien sekaan on heitetty pari hienoa bluesia. Niistä Robert Jonhnsonin 30-luvulla kirjoittama Dust My Broom on yksi oma suosikkini. 

Vuonna 2011 julkaistu CD todistaa että nykyään levy-yhtiöissä on töissä vain todellisia kusipäitä. Videomuodossa kokonaisena julkaistu keikka on nimittäin supistettu yhden levyn julkaisuksi ja pitkästä keikasta uupuu kaikkiaan seitsemän kappaletta (I'm Bad I'm Nationwide, Nasty Dogs And Funky Kings, El Diablo, She Loves My Automile, Hi-Fi Mama, Tube Snake Boogie ja Just Got Paid). CD:n aloitusraidaksi merkitty El Deguello on sekin alle minuutin mittainen alkunauha, joka olisi ansainnut tulla mainituksi. Vaikka bändi latasi ensimmäiseen encoreen viimeiset voimansa, on todella sääli että audiolevyn ostaja ei kuule keikan toista encorea. Ensimmäisellä Euroopan keikallaan ollut bändi taikoo itseensä juuri sen verran voimaa innokkaalta yleisöltään että saa rutistettua vielä pari biisiä. 

Keikasta tehtiin CD-julkaisun yhteydessä myös vinyyli. Kannettuani keväällä 2013 levyn kotiini muistin pari vuotta aiemmin kirjoittamani artikkelin. Miksi ihmeessä en lukenut sitä ennakkoon ja säästänyt 22 euroa mielummin DVD:n ostamiseen. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit