Manifesto Of An Alchemist




No hyvä on, ei ole oikea The Flower Kings -levy tämä. Oikeasti on tuon bändin kitaristin Roine Stoltin soololevy. Manifesto Of An Alchemistin esittäjäksi on merkitty Roine Stolt's The Flower King. No juu, aivan kaikki tuon bändin jäsenet eivät ole levyllä mukana. Ei anneta tuon häiritä. Ihan samaan genreen ja kategoriaan tämä menee ja mahtuu.


Rainsong on vain intro. "It's raining while you're waiting", hoetaan. Mitä nyt odotetaan? Niin The Flower Kingsillä oli Rainmaker-niminen levy. En oikein keksi alulle mitään virkaa. Se ei oikein kuulu eikä varsinkaan liity toisena kuultavaan Lost Americaan mitenkään. Sitten itse asiaan. Lost America on silkkaa The Flower Kingsiä. Se on monimutkaisuudestaan huolimatta vaivaton esitys jonka pääosassa on mielestäni rytmiryhmä, Marco Minneman rummuissa ja hänellä kaverinaan ihanasti jyrähtelevä basso. Liekö peräti nauhaton? Olisiko soittamassa Jonas Reingold? Voi olla myös Roinen veli Michael. Puolessa välissä lyödään silmään hard rock -vaihde. No, Amerikassa ja progessa se käy.
 
Ze Pawns kuulostaa ensin bändiltä jammailemassa treenikämpällä. Oikeastaan koko levy vaikuttaa siltä. Tämä on hyvin vaivattoman oloista matskua.  Kun musiikin sekaan ja päälle liimataan sopivasti sampleja, on Ze Pawnsin kokonaisuus hyvinkin mietityn kuuloinen.
High Road on ehtaa Frank Zappaa ja pienieleistä The Flower Kingsiä. Levyllä on muutama instrumentaali. Rio Grande on sellainen. Kitara soi, Rickenbacker jyrisee ja Moog ulisee. On progee. Next to a Hurricane on kepeä, hyväntuulen rakkauslaulu. The Alchemistilla kitara nauraa ja saksofoni räkättää takaisin. Yksi juoksutus ja jälleen mielessä on se Zappa. Hei bassosoolo! Taas on progee.


Baby Angelsin jippo on lauluefektissä, joka tekee kappaleesta ikäistään vanhemman kuuloisen. Beach Boys vai The Beatles? Lauluharmonioita, jousia ja vaikka mitä. Pienessä biisissä on paljon. Kertosäe on ehtaa The Flower Kingsiä.

Six Thirty Wake-Up on juuri niin rujo kuin nimensä antaa ymmärtää. Onneksi ei ihan kuudelta. Se se karua olisi. Yhä on progee. Yksi levyn parhaista paloista on jätetty loppuun.  The Spell Of Money on jännä. Siinä on jotain joka olisi voinut olla vaikkapa The Flower Kingsin The Sum Of No Evil -levyllä, joskus vuosia sitten. Siinäs kuulitte. On mielestäni ihan perusteltua listata tämä levy The Flower Kingsin diskografiaan.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit