Stray Cats




Löysin keväällä 1981 Rainbow'n ja pian sen perään Deep Purplen ja muut raskaan rockin alkuajan bändit. Muistan kuinka samoihin aikoihin (enimmäkseen naispuoliset) koulukaverit olivat erittäin innostuneita tästä levystä. Vaikka Runaway Boys oli kantautunut Rockradion lähetyksestä korviini jo edellisenä jouluna, en nuoruudessani kuunnellut tätä levyä muuta kuin sen verran mitä tyttöjen järjestämissä kotihipoissa oli pakko.

Vuosikymmenien kuluminen on merkinnyt oman musiikkimakuni laajentumista. Nykyään hyllyssäni on useita Stray Catsin innostajia kuten Gene Vincentin, Eddie Cochranin ja Carl Perkinsin levyjä. Ostettuani erään musiikkiharrastajan kuolinpesän 2017 sain hyllyyni myös kaksi ensimmäistä Cats-LP:tä.

Ensimmäisen aallon rock-tähtien kato oli aikamoinen ja oikeastaan kukaan kärkipään rockabilly miehistä Carl Perkinsiä lukuunottamatta ei ollut enää elossa kun genre koki 80-luvun alussa paluun musiikilliseen keskiöön. Mutta useat 60-luvulla maineeseen nousseet muusikot ihastuivat Stray Catsiin miljoonien musafanien lisäksi. Vaikka itse en tuolloin bändiä tsekannut enkä sen levyjä itselleni hankkinut, voin nyt rehellisesti sanoa että olisi kannattanut. Varsinkin tämä heidän esikoislevy on hulvaton kokonaisuus.

Petri Myllylä / 17.3.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit