Take A Heart




Siitä huolimatta että en itse harrasta listauksia tykkään lukea musiikkilehtien top-100 sitä, top-50 tätä listauksia. Classic Rock -lehti listasi maaliskuussa 2019 sata 60-luvun parasta levy (yksi per artisti). Sieltä bongasin tämän albumin.

Levy soimaan ja mukava asento nahkatuolissa. Pian alkoi tapahtua, jalka vispasi ja pää heilui. Tämä toimii, huusin. Kirjastosta lainaamallani levyllä on albumin lisäksi bändin singlet sekä joitakin aikanaan julkasematta jääneitä äänityksiä. Hauskan lisän tuo Saksaksi ja Italiaksi lauletut versiot heidän 1965 sinkuista. Vähän samaan tyyliin kuin The Beatles oli tehnyt vuotta aiemmin.

Kun oma levyhylly ja tietokoneen kovalevy on täynnä musaa ei koskaan tiedä tuleeko koskaan palattua uuteen löytöön. Sorrows'in omanlainen ja tunnistettava soundi eroaa kuitenkin positiivisesti musiikista, joka imitoi liiaksi aikansa suuria bändejä. Bändistä toki kuuluu aikakausi mutta ei häiritsevällä tavalla vaikutteet. He ovat aito asia ja siksi mielellään otan heidät uusintakuunteluun.

Petri Myllylä / 19.3.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit