Heavy Horses




Heavy Horses täytti 2018 neljäkymmentä vuotta ja levystä julkaistiin uusi miksaus. Muusikko Steven Wilson on kunnostautunut 2010-luvulla klassisten progelevyjen monikanavamiksaajana, mutta hän on yleensä samalla miksanut päämiehiensä levyistä myös uuden stereomiksauksen, vähän kuin "bonuksena". Näin myös tällä kerralla.

Kuuntelin Heavy Horsen ensimmäisen kerran vasta 2000-luvulla. Levy ei jäänyt mieleeni, mutta päädyin silti tilaamaan sen 40-v juhlalaatikon. Sitä odotellessa ehdin kuunnella uuden miksauksen kirjastosta lainaamaltani, kakkoskuvassa olevan 2018 remix LP:ltä. Muistikuvani levystä olivat todella hatarat sillä parin kuuntelukerran jälkeen minkään biisin kohdalla ei lamppu syttynyt. Ehkä se kertoo myös levyn musiikista, turha on täältä hakea helppoja kertsejä tai tarttuvia riffejä. Musiikki on ajatonta, ja siksi yhä yhtä relevanttia kuin ilmestyessään. Ei tämä minuun kuitenkaan uppoa samalla tavalla kuin vuosikymmenen alun Tullit, mutta olisi aikaa voinut huonompaankin asiaan käyttää kuin levyn kuunteluun.

Joitakin kuukausia myöhemmin... Istun pienessä kuunteluhuoneessani, jota olen huolella rakennellut ja jonne olen virittänyt itselleni 5.1 -kuuntelutilan. Olen harrastanut monikanavaääntä on-off reilun 10 vuotta ja vasta nyt omistan soittimen, joka soittaa Heavy Horses DVD:n lisäksi Blu-ray't ja SACD:t. Reilun sadan nimikkeen kokoelma on antanut uuden kulman musiikkiharrastukselleni. Aivan kuten yksikanavaisen mono-äänen suhteen tiedän tässäkin asiassa kuuluvani pieneen marginaali porukkaan. Monikanavaisuus on marginaalissa, mutta kotiteattereiden iso määrä maailmalla voisi mahdollistaa isonkin harrastajajoukon. Kunha he jättäisivät vähemmälle elokuvien tölläämisen ;-)

Vuosi edellisestä.

Koska alkuperäinen Heavy Horses ei ole minulle tuttu (se on mukana boxin DVD:llä), en osaa sanoa kuinka Steven Wilsonin stereo miksaus siitä eroaa. Bändin johtaja Ian Anderson on sen hyväksynyt joten eiköhän se meille muillekin kelpaa. Wilson on tehnyt kymmenen vuoden aikana paljon 5.1 -miksauksia ja omassa kokoelmassani on niitä 28 levyllistä. Jälleen kerran en kuule mitään sellaista, johon korva takertuisi ja mieleen jäisi kaivertamaan että eihän tuossa ollut mitään järkeä. Työn jälki on samalla tavalla huomaamattoman laadukasta kuin istuisi Rollsin takapenkille. Vinyyli fanina joudun toteamaan että albumi kuulostaa monikanavaisena kiinnostavammalta. Sen ääressä on miellyttävä tutustua paremmin Ian Anderssonin biiseihin.

Mainitsemaltani 2xCD + 2xDVD Heavy Horses boxilta löytyy alkuperäisen miksauksen, Steven Wilson miksauksien lisäksi riittävästi vaihtoehtoisia ottoja, biisi aihioita ja levyltä ylijäänyttä materiaalia, promo videoita sekä kokonainen 1978 keikka, josta on DVD:llä myös monikanavamiksaus. 

Petri Myllylä / 24.3.2021 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit