Incense and Peppermints




Classic Rock -lehti listasi maaliskuun 2019 numerossaan sata parasta 60-luvun albumia (max. yksi per esittäjä). Sieltä bongasin tämän aiemmin itselleni oudon bändin. Bändin taustalla, ja sen hitin säveltäjänä ollut John S. Carter on tuttu mies useiden Sammy Hagerin 70-luvun levyjen tuottajana. Bändin soolokitaristi Ed King on tuttu mies Lynyrd Skynyrdistä, johon hän liittyi alkujaan basistiksi mutta Leon Wilkesonin palattua tuo bändi sai itselleen leimallisen (ensimmäisen) kolmen kitaristin kokoonpanonsa.

Bändi ehti julkaista Thee Sixpence nimellä viisi sinkkua ennen tätä levyä. Itse asiassa Incense and Peppermints oli alkujaan noista viimeisen The Birdman of Alkatrashin sinkun b-puoli. Paikalliset DJ:n olivat kuitenkin hereillä ja ryhtyivät soittamaan Peppermintsiä ja bändin nimenmuutoksen myötä se julkaistiin puolia vaihtaen uudestaan. Loppu on historiaa eli siitä tuli hitti.

Levyn avaa reilun kahdeksanminuuttinen bändin yhdessä kirjoittama The World's on Fire, joka vaatii kuulijan välittömästi keskittymään albumiin. Vaikka levyn nimeksi on laitettu heidän hitti, sinne tänne polveileva biisi kertoo että nyt ei tarjota pelkkää kolmeminuuttista poppia. Biisissä yhdistetään onnistuneen sumeilemattomasti klassinen Mark Weitzin soittama progemainen cembalo, ulkojäsen Steve Bartekin huilu sekä Ed Kingin jykevät kitarasoolot.

Levy oli pitkään out-of-print ja ensimmäinen CD prässättiin Japanissa vasta 1997. Sundazed heräsi muutamia vuosia myöhemin mutta edellisestä vinyylipainoksesta ehti kulua 50 vuotta ennen kuin yhtiö toi markkinoille(kuvissa nähtävän) sinisen uusintajulkaisun.

Petri Myllylä / 25.3.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit