Sound of '65




Nuorena poikana 1980-luvun alussa lueskelin Soundi-kirjaa Heavy Rock. Kun kielikurssilla bongasin maailman suurimmasta levykaupasta kirjassa kehutun Creamin esikoislevyn, se lähti mukaani kotiin. Samoihin aikoihin sain selville että bändin rytmiryhmä Ginger Baker ja Jack Bruce olivat soittaneet yhdessä Graham Bondin bändissä. Minulta kesti lähes 40 tutustua bändin musiikkiin. Kimmokkeen tähän antoi Classic Rock -lehden listaus 100 parhaasta 60-luvun albumista (säännöllä max. yksi per esittäjä). Sound of '65 oli yksi niistä.

Muddy Watersin ensimmäinen esiintyminen Englannissa 1958 yllätti sikäläiset jazz fanit sillä Muddy ei ollut sellainen tuolilla nailonkitaraa soittava aito blues äijä vaan Gibsoniaan ajoittain reilusti piiskaava sähköinen pelimanni. Seuraava kiertue 1960-luvun alussa alkoi akustisella setillä, mutta erityisesti hänen sähköisen setin vaikutus on kuultavissa reilu kaksi vuotta myöhemmin purkitetulla Sound of '65:llä. Levyltä löytyy Muddyn setin kulmakivistä Hoochie Koochie Man ja Got My Mojo Working.

Repertoire julkaisi Sound of '65:n monona 2000-luvun alussa ensimmäisen kerran sitten 1971. Mainitus lehden luettuani löysin Keltaisesta Jäänjärkijästä 2017 otetun uusinta-uusintapainoksen. Muutaman ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen joudun häpeäkseni toteamaan että taas kerran joudun toteamaan ennakkoluuloni vääräksi. Levy ei ole omaan makuuni liian jazz vaan juuri sopivan jazz että se eroaa monesta muusta 60-luvulle tehdystä "valkoisen mihen blues levystä".

Petri Myllylä 26.3.2019

 

 

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit