Coded Smears And More Uncommon Slurs




Napalm Death, jo nimi kertoo, että bändi soittaa äärimmäistä heviä. Mökää, hälyä, kaaosta, kaahaamista, karjumista ja hakkaamista. Jotain sellaista. Jostain syystä yhtyeen logo on kiehtova. Kutkuttelee. Uskaltaisiko sitä kuunnella? Tohtisiko? Mitä voi käydä jos? Alusta asti en ole bändiä seurannut, mutta onhan vuoden 1992 Utopia Banished -levystäkin jo aikaa. Annoin pikkurillin ja sananlasku jatkui loppuun asti. Jos vielä jännittää, pidä raajoistasi, ja rajoistasi, kiinni. Jos olet seikkailua vailla. Tässä olisi sellainen.

Coded Smears And More Uncommon Slurs ei ole tavallinen kokoelma. Sillä ei ole bändin suurimpia hittejä ja fanien suosikkeja. Se ei kata yhtyeen koko uraa. Tälle tuplalle on koottu bändin vuosien 2006-2014, välillä, eli Century Media -yhtiölle, äänittämät harvinaisuudet. Mukana on siis bonus-biisit, coverit ja erilaisille split-julkaisuille äänitetyt raidat. Tykkään! Näin pitää ostajia palvella. Tosin tosi kovilla faneilla nämä tietty jo ovat, ehkä vinyylinä, hyllyssään, mutta meille Napalm Deathia enemmän tai vähemmän satunnaisesti diggaileville tämä on ehdoton must. Kaikki hyvä kerralla. Joku jossain manaa, kun osti kaiken erikseen, mutta sellaista se on. Joskus pitää päästä kuuntelemaan heti. Toisella kerralla odottaminen palkitsee.

Tämä kahden CD:n ja 90 minuutin tupla todistaa, että yhtye osaa useammankin tempun, se kokeilee aina uutta. Onhan tämä melko äärimmäinen levy, mutta uskallan väittää, että Napalm Deathin musiikissa on sävyjä ja tarttumapintaa. Olisiko näissä lyhyissä purskeissa peräti jonkinlaista koukuttavuuttakin? Uskallatko kokeilla?


Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit