Welcome To Hell




"Tämä olisi nyt valmis." Venomin esikoislevyn äänitykset kestivät kolme päivää. Piti olla demo. Levy-yhtiö tai manageri oli sitä mieltä ettei tuosta matskusta parempaa saa. Laitetaan vaan hurjiin kansiin ja kauppoihin. Näin tehtiin klassikko.

Welcome To Hell ei tosiaan hivottele hifiä. Ei ole näköpiirissä. Ei edes samassa pelissä. Kuuntelin tätä aikanaan kaverilta äänitetyltä kasetilta. Siitä huolimatta, että "home taping is killing music". Ei kohina haitannut. Venom oli aikaansa edellä. Huolehtivat, että jokainen punta tulee kotiin. Kyllä minä nuo varhaiset Venom-levyt myöhemmin ostin omakseni ja paheksuin sitten itse äänittäjiä.

Joku vertasi aikanaan Venomia liian kovalla nopeudella ajettuun betonimyllyyn. Ei hän väärässä ollut. Soitto on vähän sinnepäin, mutta kyllä bändillä näkemystä on. Biisit ovat hyviä. Ihan samaa matskua kuin kaikki muu NWOBHM. Oli onni, ettei tätä hierottu enempää.

Levyn avaavaa Sons of Satania en muistanut. Se tuo mieleen Motörheadin. Muu levyn materiaali on hyvässä muistissa. Yllättävän tarttuvia rallejahan nämä ovat. Kuunnelkaa nimibiisi, Witching Hour, One Thousand Days of Sodom tai In League with Satan, jos ette usko.

En ollut muuten ajatellut, että Venomilla oli vara jättää In Nomine Satanasin ja Bursting Outin veroiset klassikot pois tältä levyltä. Ovat mukana bonuksina. Seuraavallekaan eivät mahtuneet. Sen verran oli rima korkealla.

Tero Honkasalo

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit