Black Metal




Syksyllä 1982 ilmestynyt Black Metal oli aikanaan kovinta mitä oli. Kyllä, Venom oli minulle iso juttu nuoruudessa. Paljon suurempi kuin Kiss tai W.A.S.P. ja mitä niitä oli. Tämä oli siis aikaa ennen pikametallia. En muista koska tämän ihan oman genrensä aloittaneet levyn ensimmäistä kertaa kuulin, mutta edelleen sen kappaleita kuunnellessa ne palautuvat jostain aivojen syövereistä. Valitettavasti.

Black Metal kuulostaa soundeiltaan paljon edeltäjäänsä paremmalta. Varsinkin Mantaksen soitto on hienoa. Parannus saattaa oikeasti johtua siitä, että bändi ei kaahaa enää ihan kaikkia kappaleita täyttä vauhtia. Toisena kuultava To Hell and Back on mukavan keskitempoinen ja Buried Alive oikeinkin hidas, mutta oikein taiteellisesti toteuttu. Siitä hypätään sujuvasti Raise the Deadiin, joka on letkeydessään melkein hassu. Materiaalin laatu vaihteli. Teacher's Pet oli jo aikanaan vitsi. Van Halen teki moisia biisejä.

Tämä levy rullaa tai jyrää paljon rennommin kuin edeltäjänsä. Venom kehittyi, tai muuttui, vuodessa huikeasti. Tai sitten tuottaja Keith Nichol näki hieman enemmän vaivaa tämän levyn kanssa. Oli miten oli, materiaali on erilaista. Welcome To Hell on mielestäni parempi. Ehkä tuo jo mainittu Buried Alive, avausraita Black Metal ja Venomin vahvin biisi Countess Bathory ovat tämän albumin parhaat hetket.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit