Possessed




Possessed oli ensimmäinen Venom-albumi jonka hankin heti tuoreeltaan. Oli aika jännittävä hetki. Kotona oli jo alkupään levyt ja muutama Assault. Niille jotka eivät ole Venomia seuranneet kerrottakoon, että missä bändi konsertoikaan, niin siellä se julkaisi paikallisia EP-levyjä. Olemassa oli ainakin German, Canadian, Scandinavian, American ja Japanese Assault -levyt. Niillä oli sinkkubiisejä ja sopivan harvinaisia livejä.

Possessedin avaava Powerdrive oli niin huono, että se lupaili hyvää. Toisena kuultava keskitempoinen Flytrap oli pitkään suosikkini. Bändi oli saanut ensilevynsä vimman takaisin. Nyt ei pelleilty. Toisaalta Cronos ja Mantas soittivat nyt paremmin kuin neljä vuotta aiemmin. Satanachist on letkeä, mutta sen verran häijy ettei sitä voi pitää pelleilynä. Burn This Place to the Ground ja Harmony Dies ovat taattua Venom-laatua. Nimikappale on klassikko. Se on tylyydessään jotain ainutlaatuista. Sellaista ei enää tehdä.

B-puoli on heikompi. Hellchild ja Moonshine ovat perus-Venomia. Wing and a Prayer osoittaa, että Cronos on basistina ihan kelvollinen, muttei bändi osaa kovin kiinnostavaa instrumentaalia tehdä. Voyeur on vähän tylsä. Mystique on mielenkiintoisempi, varsinkin loppunsa ansiosta, muttei sekään ihan lunasta lupauksia. Mystiikan kehittely jäi vähän kesken. Levyn päättävä live-suosikki Too Loud (For the Crowd) sen sijaan on kova! Ihmettelen ettei video- ja sinkkuhitti Nightmare mahtunut mukaan levylle.

Olin Possessedista aikanaan tohkeissani. Bändi oli palannut erinomaiseen meininkiin. Tänä päivänäkin levy on ihan kelvollista kuunneltavaa. Sehän on mustaa metalliahan tämä on parhaimmillaan.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit