The Five Faces of Manfred Mann




Mannfred Mann kuului maaliskuuhun 2019 saakka niihin bändeihin, joiden musiikkiin minulla oli ollut pitkään tarkoituksena tutustua. Luettuani Classic Rock -lehden listauksen 60-luvun sadasta parhaasta levystä (max. yksi per artisti) päätin kuunnella sijalle 63 laitettuun levyyn.

Howlin' Wolfin upea Smokestack Lighting starttaa levyn bändin tyylikäs versio kertoo että tarjolla on ainakin perinnetietoista bluesia, varsinkin kun hienot coverit tehdään myös Muddy Watersin Got My Mojo Workingistä ja Hoochie Coochie Manistä sekä Bo Diddleyn Bring It To Jeromesta. Mutta ei tulevan TV/radiopersoonan ja itselleni jo 80-luvun alussa tutuksi tulleen The Blues Bandin keulakuvan Paul Jonesin biisit ole huonoja nekään. Niistä oma suosikkini on herkullisella huuliharpulla maustettu Without You. Se on levyn biiseistä vanhin ja tulee edellisen vuoden sinkkusessioista.

Vaikka bändin tausta on vahvasti bluesissa, se coveroi levyllä melko yllättäviä biisejä. Kuten vaikka Ike & Tina Turnerin It's Gonna Work Out Fine tai Jou Southin Untie Me. Mutta erikoisin, ja tavallaan myös kiinnostavin cover tulee kaukaa popmaailmasta. Alttosaksofonisti Cannonball Adderleyn Sack O' Woe lienee bändin saksofoni/huilisti/kitaristin Mike Vickersin idea, mutta hyvin Mandfred Mann taipuu myös hard bopiin.

Levyltä on turha etsiä bändin isoa hittiä Do Wah Diddy Diddy, joka julkaistiin kesällä 1964 ja oli silloiseen brittiläiseen ajatteluun jo "vanhan talven lumia". 

Petri Myllylä / 14.7.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit