Origami




Jeff Scott Soto on yksi tämän hetken ahkerimmista laulajista. Laulamalla on laulajan leipänsä tienattava. Se on ikuinen tosi. Nykyään ei voi luottaa siihen, että yksi bändi ja levy per vuosi tahti riittäisi. JSS kiertää talvet Amerikassa Trans-Siberia Orchestran solistina ja kesät tekee töitä oman bändinsä kanssa. Viime vuonna hän teki päivätyön Sons Of Apollon keulahahmona. Missä välissä hän ehtii levyttämään kaikki levynsä? Miten pysyy inspiroituneena? Ei kerro, mutta pääasia, että ääni kulkee ja palkeissa on ilmaa.

Origami on S.O.T.O.-bändin kolmas julkaisu. Ensimmäinen meni ohi, toista kuuntelin muutaman kerran, ei se oikein maistunut, mutta tämä uutukainen on iskenyt kovasti mukavasti makuhermoon. Vähän hätkähdin ensin avausraidan konesäksätystä. Äkkiä siihen tottui. HyperMania on täynnä testoa ja muskeleita. Ne kannattelevat myös toisena kuultavaa nimikappaletta. Onpas heviä! BeLien alussa pitää kaivaa vaikut korvista. Ei ole Queensrÿcheä tämä. Voisi olla. Siinä bändissä Jeff ei ole laulanut. Hyvä, raskas kappale.

Jostain syystä World Gone Colder ja Detonate tuntuvat täytebiiseiltä. Ehkä niiden maailmaa syleilevät tekstit työntävät luotaan. S.O.T.O. on vakavampi bändi kuin vaikkapa J.S.S, eli Jeffin edellinen soolobändi. Torn todistaa, että Jeff on armoitettu balladien tai slovarien esittäjä. Ketterä Dance With The Devil on suosikkini. Se tuo mieleen Sons Of Apollon, eikä vähiten kylässä käyvän Ron "Bumblefoot" Thalin kitarasoolon takia. Se on villi! AfterGlow luottaa grooveen ja funkin voimaa. Toimii! Runnovalla Vanity Lanella on ilmava kertosäe kööreineen kaikkineen. Osaavat laulaa. Levyn päättää Michael Jackson -laina Give In To Me. Kyllä, putsasin korvat toisen kerran. On upea versio. Kolmas kerta toden sanoo. Tsekkaa tämä! Mä otan nuo aiemmat uudelleen kuunteluun.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit