The Regal Bastard




Jaahans, se olisi sitten kolmas kerta tätä trilogiaa. Nad Sylvan aloitti vampyyritarinansa nelisen vuotta sitten Courting The Widow -levyllä. Pari vuotta sitten ilmestynyt The Bride Said No jäi jostain syystä vähälle kuuntelulle. Arviokin on kirjoittamatta. Ei ollut ehkä hyvä. Ei The Regal Bastard on.

Levyn avaava I Am The Sea on parasta progea pitkään aikaan. Voi olla Nadin hienoin biisi ikinä. Siis, nyt proge pitää ymmärtää sinä vanhakantaisena musiikkityylinä, joka luotiin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Sen idiksenä oli, että sävellykset kasvavat ja saavat kerroksia, ovat sikäli progressiivisia. Itse tyylilaji kehittyi hyvin vähän. No, onneksi tuli 80-luku ja progekin sai uusia sävyjä. Tosin silloin keksittiin myös neo-proge, joka jäljitteli alkuperäistä. Olisiko tämä nyt sitten sitä. Ihan sama.

Toisena kuultava Oahu kuulostaa aluksi jurristen merimiesten mölinältä, mutta muutaman kerran jälkeen siitä tulee yksi levyn kohokohdista. Juu, se on vähän raskaampi kuin muut raidat, mutta eipä tuo haittaa. Tällä levyllä on kaikenlaisia tyylejä ja sävyjä joka tapauksessa. On jopa funkia. Se on kyllä basisti Tony Levinin vika. Whoa (Always Been Without You) tuo mieleen sekä Peterin, että Philin Genesiksen. Toinen mustasti soiva biisi on kepeä Meet Your Maker. Se jää kivasti päähän soimaan. Nimikappale The Regal Bastard ei jää, mutta sen tarinaa on hauska kuunnella.

Leave Me On These Waters ja Honey I'm Home yhdistyvät melkein saumattomasti ja muodostavat levyn päättävän kokonaisuuden. Paitsi, että levy ei lopu. Trilogia päättyy. Bonus-kappaleita on kaksi. Diva Time on nokkela muistutus siitä, että Nad on kotoisin Abban kotimaasta. The Lake of Innisfree on William Butler Yeatsin runoon tehty sävellys, joka on kaunis päätös levylle.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit