Bowels Of Earth




Onhan siitä ollut jo aiemmin puhetta, että Entombed hajosi vuonna 2014. Alex Hellid piti yhtyeen nimen. Ei ole kuulunut uutta materiaalia hänen ryhmältään. Sen sijaan Lars-Göran Petrovin versio, Entombed AD, julkaisee jo kolmannen pitkäsoittonsa. Joskus parhaiten pääsee eteenpäin, kun jättää menneen taakseen.

Entombed AD:n paluulevy Back To The Front oli kova, Dead Dawn oli vielä piirun rankempi paketti. Nyt odotukset ovat siis jokseenkin korkealla. Miten käy? Mitä tällä kertaa saa? Okei, sopii hengittää taas. Bowels Of Earth on sitä itseään. 34 minuuttia, kymmenen biisiä. Ei mitään turhaa. Olen käyttänyt sanaa rupinen aiemminkin, mutta se nyt vain sopii kuvaamaan tämän bändin musiikkia. Aitoa on. Silkkaa kuolonmetallia. Ei teeskentelyä.

Torment Remains potkii levyn käyntiin. Kipakasti lähteekin. Vauhdissa ei nyt säästellä. Rässiä on ja tietty mosh part. Nopeaa ja raskasta vuorotellen. Liekö brasiliaisen keikkakitaristin Guilherme Mirandan syytä, tai ansiota, että energiaa piisaa. Tämä voi olla vain minun päässäni, mutta levyn alkupuolesta tulee kovasti mieleen varhainen Sepultura. Vielä Fit For A King on tuota osastoa, sitten tyyli hieman muuttuu.

Worlds Apart ja Through The Eyes Of The Gods ovat melkein hienostelua ja se South Of Heaven -aikakauden Slayer nostaa päätään. Pari minuuttia pitkä I'll Never Get Out This World Alive on tällä hetkellä suosikkini. Siinä punkki ja metalli ovat yhtä. Toimii. To Eternal Night ja taas on Slayer. Oi että toimii!

Bändi on itse tyytyväinen levyyn. Ovat kuulemma löytäneet soundinsa. Täytyy olla samaa mieltä. Hyvä on. Kitaraosasto toimii upeasti. Sanoinko jo että toimii? Sooloissa on idistä ja melodioitakin on. Bowels Of Earth on Entombed AD:n parasta, tähän mennessä. Näistä kuullaan vielä! Mitenköhän on sen toisen Entombedin kanssa.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit