Firepower




Judas Priest ehti soittaa jäähyväiskiertueensa parikin kertaa. Kävin itse katsomassa Rob Halfordin ja kumppaneiden pari viimeistä viimeistä keikkaa. Hyviä olivat. Ihmettelin miksi bändi oli laittamassa soittopelejä pussiin. Ei lopulta laittanutkaan. Ei vielä. Pukkasi uutta musiikkia.

Firepower oli ja on edelleen kova! Siitä pitivät sekä fanit että kriitikot. Se on kuin parannettu versio yhtyeen edellisestä Redeemer of Souls -kiekosta. Riffit ovat terävämpiä, virtaa on enemmän, laulu on ilkeämpää, kertosäkeet ehkä hieman juustoisia, mutta kovin tarttuvia. Sanalla sanoen Firepowerin metalli on taas brittiläistä. Siis sitä parasta laatua. Andy Sneap tiesi mitä piti tehdä. Kaikki turha on poissa. Mitään ei venytetä. Ei siis tätä arviotakaan. Heti ensimäisenä kuultava nimikappale asettaa riman korkealle. Se pysyy. Bändi ylittää sen kerta toisensa jälkeen. Niin paljon kuin Painkilleristä pidänkin, tämä voi olla vielä kovempi levy. Kuunnelkaa itse, jos ette usko!

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit