Tokyo Dome Live in Concert




Van Halen oli yksi nuoruuteni suosikkibändeistä. Vuodesta 1981 alkanut diggailu päättyi jokseenkin samaan aikaan kun Sammy Hagar sai toisen kerran kenkää bändistä kesän 2004 kiertueen jälkeen. Vuodesta 1996 lähtien huhuttu ja fanien pitkään odottama David Lee Rothin paluu toteutui lopulta 2007. Itse en siitä innostunut ja yhden laadukkaan keikkaäänityksen jälkeen asia oli selvä; minulle riittää.

Sanonta vanha suola janottaa lienee totta sillä David Lee Rothin ensimmäinen Van Halen -albumi 27 vuoteen sai itseni ostamaan A Different Kind of Truthin. Nyt jo 7 vuoden ikään tullut levy on ollut jo divarissa vuosia enkä juuri ole sen perään itkenyt. Itselleni yllätyksenä levykauppoihin saapunut Tokyo Dome Live in Concert ei saanut  vanhaa fania avaamaan lompakkoa. Olen kuullut levyn pari kertaa ja vaikka se ei karmivan huono ole, en vain jaksa kuunnella Rothin laulua. Vuodet ovat vieneet hänen äänestä parhaimman terän ja vaikka voisin olettaa että julkaistua levyä on studiossa paikoin tohtoroitu (ainakin taustalaulut osuvat paikoin liian hyvin nuotilleen), levyn soundi on poikkeuksellisen livemäinen. 

Petri Myllylä / 13.7.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit