Fallen Angel




Kuuntelin heinäkuussa 1978 julkaistun Heep-levyn pitkästä aikaa kirjoittaakseni siitä arvostelun. Nyt en oikein ymmärrä kuinka se aikoinaan 80-luvun alussa nousi minulle rakkaimmaksi kolmesta Lawtonin aikakauden levystä. Nyt se tuntuu nimittäin niistä heikoimmalta. Woman Of The Night aloittaa levyn lupaavasti, mutta jo sitä seuraava Falling In Love menee metsään. Oikeastaan levyä saa kuunnella melkein loppuun ennen kuin saa palkinnon. Viimeinen biisi, levyn nimikkoraita Fallen Angel on minusta typeristä syntikoista (ja rumpukoneesta?) huolimatta hieno kappale, aistikas ja sävykäs.

Mikäli törmäät divarissa alkuperäiseen 80-luvun CD-julkaisuun, jätä se hyllyyn. Vuoden 1997 remasteroidussa painoksessa on extroina kaksi sinkku b-puolta sekä yksi vain promosinkulta löytyvä raita. Harvinaisimpana herkkuna kuullaan keskeneräiseksi jääneen, Lawtonin neljännen levyn äänityksistä poimittu Been Hurt. Bändi voisi vihdoin julkaista virallisesti kaikki Ten Miles High -sessioiden nauhat. Vuoden 2004 expanded deluxe edition -julkaisulta löytyy lisäksi kolme demoa ja pari vuonna 1979 äänitettyä liveraitaa. Omistan levyn alkuperäisen, pari kuukautta Englannin julkaisun jälkeen USA:ssa ilmestyneen LP:n. Tuon ajan tavan mukaan amerikkalaiset eivät kuitenkaan pakanneet vinyyliä avattavia kansiin kuten Euroopassa. 

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit