Let's Rock




Taisin löytää Black Keys'in vuoden 2010 paikkeilla. Innostuin bändistä ja hissun kissun kuuntelin koko sen tuotannon ja isot vinyylilevyt löysivät tiensä hyllyyn. Ja sieltä useasti myös soittimelle pyörimään. Turn Blue'n kiertueen jälkeen omille poluille lähteneet kaverit eivät ehkä saaneet minun rukouksia yhteenpalaamiseksi, mutta toki uutinen uudesta levystä lämmitti mieltäni. Tosin kuuntelin maaliskuussa maistiaiseksi julkaistun Lo/Hi -biisin vain kertaalleen.

Let's Rock ilmestyi hääpäivänäni kesäkuussa ja kun lyhyen reissun jälkeen palasin suurkaupungin vilinään pistäydyin levykaupasta ja marssin levy kainalossa kotiin sitä kuuntelemaan. Hätäinen ensikuuntelu ennen Pori Jazzia jätti hyvän fiiliksen. Kitaraorientoitunut levy sisälsi mukavaa musaa ja riittävästi toisistaan poikkeavia biisejä. Mitään megahittiä korvani eivät sieltä kylläkään poimineet, eikä edes tämän päivän kuuntelun jälkeen sellaista tuntunut löytyvän. Ellei nyt fleetwoodmacmäinen Tell Me Lies sitten sellainen ole.

Petri Myllylä / 21.7.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit