Slave To The System




Muistan hankkineeni tämän levyn tuoreeltaan. Siis en sitä bändin itsensä vuonna 2002 julkaisemaa, vaan Spitfiren vuoden 2006 painoksen. Oli muistaakseni Anttilan alelaarissa. Sopiva hinta. Pieni riski. Kivuton ostos. Kuuntelin levyn silloin ehkä kerran. Ei ottanut tuulta siipiensä alle. Ei lentänyt.

Nyt etsin jotain toista levyä, kun löysin levyhyllystä Queensrÿchen ja siihen liittyvien bändien levyt. Siellä tämäkin oli. Uteliaisuus iski. Laitoin soimaan. Ja yllätys! Hemmetti, että toimi. Joskus pitää antaa aikaa. Niin siis levyllä soittavat Rÿchen rumpali Scott Rockenfield ja kitaristi Kelly Gray. Toinen puolikas bändistä tuli ryhmästä nimeltä Brother Cane. Kitaristi Damon Johnson on sittemmin tullut kovasti kuuluisaksi mm. Alice Cooperin bändistä, Thin Lizzystä ja Black Star Ridersista. Basisti Basisti Roman Glick soittaa nykyään etelän rockia esittävässä Jackylissä. Alkuperäisessä Slave To The Systemissä oli vielä kitaraa soittava laulaja nimeltä Scott Heard, mutta hänestä ei kuultu enää uusintajulkaisun aikoihin.

Musiikiltaan Slave To The System on lähempänä Brother Canea kuin Queenrÿcheä. The Winery Dogs, Audioslave tai Velvet Revolver voi tulla mieleen. Heti alkuun laitetaan kolme kovaa rockia. Levyn aloittava Stigmata on nipun paras. Nimibiisi on myös erinomainen. Slovari Live This Life ja sen jälkeen kuultava kovasti sähköinen Kellyn laulama Cruise out of Control eivät toimi ihan samalla tavalla. Jousilla alkava Abyss on nätti.

Levyn tarttuvin, ainakin itselleni, raita taitaa olla Disinfected. Scottin rummut ja jämäkkä rytmikitara kuljettavat biisiä pysäyttämättömästi. Kyllä kulkee! Damon laulaa muuten hyvin. Gone Today on Amerikan rockia, mutta hyvää. Will You be There olisi ollut kotona Jon Bon Jovin tai Aerosmithin levyllä. Leaves on ehkä velkaa Lenny Kravitzille. Ragdoll on toinen Kellyn laulama kappale. Se on levyn raskain ja rujoin esitys. Ei paha. Levyn päättävällä Walk The Linella soitetaan isoja sointuja ja komeita sooloja. Hyvä levy. Nyt tykkään. Bändi ei ole muuten hajonnut, vaan odottaa uutta tulemistaan. Uskon siihen.

Tero Honkasalo

 

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit