Here Are The Sonics!!!




Ala-asteikäisenä 1977 en juuri välittänyt vanhempien poikien kiinnostuksen kohteista Ramonesista tai Sex Pistolsista. (Niiden aika tuli paljon myöhemmin). Elviksen kuoleman aikoihin olin löytänyt Beatlesin ja minusta heidän versio Chuck Berryn Rock 'n' Roll Musicista oli kovinta kamaa mitä olla kuvittelin. Voi kun joku olisi ojentanut minulle Here Are Sonics'in!

Sonics'in ensimmäinen single Witch julkaistiin vuoden 1964 lopulla ja alueelliseksi hitiksi kohonnut kappale avaa heidän pitkäsoiton. Tanakkaa komppia tarjoavan biisin perään tulee levyn ensimmäinen nappisuoritus. Levypomo Berry Gordy, Juniorin kynästä lähtenyt Do You Love Me on loistava R&B biisi vuodelta 1964. Sonics vie Contours bändin ainoaa hittiä kohti ramonesmaista kahden minuutin autotallirockia. Hiukan samaa voi sanoa nykyään ehkä turhan kuluneesta Roll Over Beethovenista. Bändin oma Boss Hoss ei ehkä lukeudu rokkibiisien aateliin mutta hienolla foni soololla kuorrutettu biisi puolustaa paikkaansa. A-puolen päättänyt Dirty Robber oli itselleni täysin tuntematon R&R biisi vuodelta. The Fabulous Wailers'in veto on jerry lee lewismäinen verrattuna Sonicsin versioon. 

Innostuin 00-luvun lopulla Black Keys'in musaan. Have Love Will Travel oli yksi omia suosikkejani. Vasta kuluneen kesän aikana tajusin että biisi ei olekaan ohiolais duon vaan biisin tekijä Richard Berry levytti sen jo 1960. Paul Revere & The Raiders'in 1964 ja erityisesti Here Are The Sonicsin A-puolen päättävä cover ovat kuitenkin selvästi lähteenä 2000-luvun versiolle. Janie Bradford sekä Berry Gordy saivat 1959 jälkimmäisen perustaman Tamla-yhtiön ensimmäisen hitin kun Barrett Strong levytti biisin Money (That's What I Want) vuonna 1959. Sonics'in versio on minun mieleeni ja jättää kirkkaasti taakseen sekä Beatlesin että Rolling Stonesin.

Rolling Stones coveroi keväällä 1964 Rufus Thomasin edellisen vuoden suuren USA-hitin. Stonesin versio ei ole ollut itselleni kovinkaan tuttu, toisin kuin Aerosmithin esikoislevyllään 1973 julkaisema näkemys. Hurriganesin 1977 versio biisistä lienee myös suomalaisille hyvin tuttu, ja joillekin myös Albert järvisen myöhemmin Royalsin kanssa julkaisema live versio. Sonicsin näkemys usein coveroidusta biisistä ei ehkä tuo mitään uutta siihen mutta kyllä sekin minulle kelpaa.

B-puolelta löytyvät kaksi bändin omaa biisiä eivät ehkä ole hyvin covereiden tasoa. Psycho on monotoninen ja kuulostaa kuin bändi olisi kirjoittanut sen Will Travelin jatko-osaksi. Strychine sitä vastoin kuulostaa hyvinkin bändiltä jolla on syytä olla tyytyväinen esikoislevyynsä. Levyn päätösraidan Good Golly Miss Molly'n lisäksi aiemmin kuullaan levyn vanhinta sävellystä, Roosevelt Sykesin jo 1937 kirjoittamaa Night Time Is Right Timea. Tosin bändin versio pohjautuu selvästi biisin 50-luvun lopun versioon.

Petri Myllylä / 14.8.2019 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit