Nazz




Nazz ei ollut minulle entuudestaan tuttu bändi kun maaliskuussa 2019 ostin Classic Rock -lehden, joka listasi 1960-luvun 100 parasta albumia (yksi per esittäjä). Sieltä heidät bongattuani päätin kuunnella heidän lokakuussa 1968 julkaistun esikoislevyn. Bändin keulakuvan Todd Rundgrenin soolotuotanto on sekin jäänyt itselleni etäiseksi. Suhtaudun tällaisiin parhaat-listauksiin kiinnostuksella ja vuosien saatossa niiden kautta olen löytynyt paljon kiinnostavia levyjä/bändejä. Nazz kuuluu tähän sarjaan.

Kun bändi on perustettu 1967 ja sen nimi on otettu The Yardbirdsin biisistä, ei ole vaikea kuvitella miltä heidän musa kuulostaa. Eli samalle levylle mahtuu hyvinkin poppimaista, viuluilla ja hyvällä kuorolla varustettuja biisejä kuten If That's the Way You Feel tai Philadelphiassa paikallishitiksi noussut Hello It's Me. Mutta toisaalta kitarassa on paikoin jeffbeckmäistä säröä ja mennään vahvasti pysykedelisen rockin syövereihin. Kuten vaikka A-puolen päättävä zeppelimäisen raskas Wildwood Blues tai Lemming Song, josta tuli oma suosikkini levyn muutaman ensimmäisen kuuntelukerran perusteella.

Vuonna 2006 julkaistu expanded CD löytyy myös suoratoistopalveluista. Mukana on joitakin demoja ja livevetoja sekä ensisinglen mono versiot sekä levyltä tippunut Train Kept A Rollin'. Jälkimmäinen oli vakiintunut Nazzin idoleiden Yardbirdsin keikkasettiin (ja pysyi myös bändin kitaristin Jimmy Pagen uuden bändin setin avaajana) ja ehkä se koettiin liian ilmeiseksi ja jätettiin siksi pois levyltä. 

Petri Myllylä / 18.8.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit