Sailor




Capitol Records satsasi paljon rahaa tehtyään 1967 viiden vuoden sopimuksen Steve Miller Bandin kanssa. Tämä ehkä selittää sen että bändiltä julkaistiin nopeassa aikataulussa kaksi albumillista materiaalia. Olen kuullut joitakin bändin 70-luvun hittejä mutta kokonaisen levyn kuuntelin vasta luettuani maaliskuussa 2019 ostamani Classic Rock -lehden, joka listasi sata 1960-luvun parasta albumia (yksi per bändi).

Sailor oli Classic Rockin toimittajien mielestä ilmestymisvuosikymmenen 44. merkittävin julkaisu. Hiukan nolona istahdin TV-huoneen sohvalle (jossa minulla on suoratoistokuunteluun sopiva, mutta valitettavan vaatimaton 2.1 kaiutinjärjestelmä). Olin kuunnellut toistakymmentä kyseisestä lehtiartikkelista bongaamaani itselleni tuntematon levyä, joten olin hyvin selvillä siitä että vastaan on taatusti tulossa taas hyvä levy. Jos en suorastaan tipahtanut polvilleni ja kumartanut pimeän television suuntaan sieltä tulevan äänen johdosta niin jalka vispasi sen verran että vaikea levystä on mitään pahaa sanoa. Bändin toinen lauluntekijä Boz Scaggs suuntasin tämän jälkeen soolouralle, joka toikin hänelle myöhemmin suurta menestystä. Bozin Dime-A-Dance Romance päättää komeasti kerrassaan upean levyn. Miksi tästä ei ole suitsutettu enemmän?

Petri Myllylä / 19.8.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit