Killing Season




Kun neljä vuotta sitten kuulin Death Angelin come back -levyn The Art Of Dying, olin onnellinen mies. Yksi poikavuosien kovimmista bändeistä oli taas olemassa ja hyvissä voimissa. Tuskan keikkaa en kesälomamatkan takia päässyt katsomaan. Tuon esiintymisen jälkeen bändistä ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Laulaja Mark Osegueda ilmoitti yhtyeen kotisivuilla perustaneensa uuden punkimpaa musiikkia soittavan joukkion. Pieni pelko hiipi jo pöksyyn. Näinköhän reunion olisi ohi?

Vaan eipä hätiä mitiä, nyt neljä pitkää vuotta myöhemmin san franciscolaiset ovat täällä taas. Uuden levyn nimi on Killing Season ja se on ehtaa Death Angelia. Soittajien tekemisiä seuranneet tietävät, että jo edellinen levy kuulosti aika paljon The Organizationilta, joka oli siis alkuperäinen Death Angel miinus laulaja Osegueda. Sen musiikissa yhdistyivät punkin vauhdikkuus, metalliset soolot ja Kissin kertosäkeet. Jos The Organizationin kahdesta levystä ja The Art Of Dyingista jäi hyvä maku suuhun, tämä uusikin maistuu. Itse asiassa tämä levy kuulostaa yhtä tutulta kuin maku suussasi.

Mark laulaa edelleen erinomaisesti omalaatuisella, erittäin aggressiivisella, jopa häijyllä äänellään. Kimurantteja sooloja soittava kitaristi Rob Cavestany osallistuu tuttuun tapaan kuorolaulantaan. Äänessä on myös Dennis Pepan ja Andy Galeonin muodostama rytmiryhmä. Sen soitto on edelleen ääritiukkaa, mutta aivan nuoruusvuosien yllätyksellisyyttä siitä ei löydy. Onpa musiikkikin toki nykyään suorempaa.

Levyn avaava, oikeaoppisella thrash metal - introlla alkava, Lord Of Hate on kappaleiden parhaimmistoa. Lopussa kiihtyvä Soulless tuo mieleen loistavan Act III -levyn. Se ei ole välttämättä huono asia. Killing Season on muuten nappisuoritus, mutta tutunkuuloisia lauluja tuppaa olemaan hiukan liikaa. Jotain asiasta, tai minun päästäni, kertoo se että kuunneltuani tätä nyt useamman kerran, aina päähän jää soimaan Thrown To The Wolves. Ja sehän oli jo edellisellä levyllä.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit