Picture




Kun kuulee näistä kuuluisien muusikoiden projekteista, tulee aina mieleen että ovatkohan ne vain jämäriffien hautausmaita. Kino on onneksi toista maata. Bändi on selvästi yksi tämän talven suurimmista yllätyksistä. Jos ei tietäisi, että bändissä soittavat Marillionin Pete Trewavas, Arenan John Mitchell, It Bitesin John Beck ja entinen Porcupine Tree - rumpali Chris Maitland, voisi Kino luulla aivan oikeaksi bändiksi. Tai siis Kino on oikea bändi. Sillä on oma identiteettinsä, jossa on luonnollisesti haikuja muusikoidensa pääbändeistä, mutta silti riittävästi omaa ryhtiä ja reippautta ettei bändiä voi sanoa minkään toisen orkesterin kopioksi.

Kinon musiikki on jonkinlaista progressiivista poppia. Kaunista, ilmeikästä ja samalla erittäin viihdyttävää. Levyn tunnelma on niin miellyttävä, että osa vaikeimmista koukuista menee ensi kuulemalta ohi.
Levyn avaava, pitkä Loser's Day Parade on silkkaa progea ja kenties levyn heikoin suoritus. Silti se on aivan loistava tekele. Muissa kappaleissa punainen lanka löytyy helpommin ja niiden melodiakulut suorastaan johdattavat kuulijaansa. Levy ja sen kappaleet etenevät jotenkin loogisesti. Picturen kuunneltuaan tulee hyvä olo. Kinon musiikki tuo mieleen parhaat Kaurismäen elokuvat. Tämä on samalla tavalla mietittyä ja huolellisesti toteutettua. Jokainen kappale on tärkeä ja mitään ei ole liikaa. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä Swimming in Women ja People.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit