Clinophobia




Devil's Slingshot on yhtä kuin Tony Macalpine - kitara, Billy Sheehan - basso ja Virgil Donati - rummut. Bunny Brunel -niminen tyyppi soittaa bassoa Hourglass-nimisellä raidalla. Aikamoisesta super-kokoonpanosta on siis kyse. Billy Sheehanin mukaan kyseessä on enemmän Tonyn ja Virgilin juttu. He ovat säveltäneet kappaleet. Billy soittaa vain bassoa. Tuo voi olla totta, mutta hänen tyylinsä on niin omaperäinen, että se antaa väkisin lisäväriä projektille kuin projektille. Siis projektihan tämä on enemmän kuin oikea bändi. Tyypit menivät studioon tarkoituksenaan soittaa mahdollisimman sairasta ja vaikeaa musiikkia. Lopputulos on pyrkimyksestä huolimatta yllättävän kuuntelijaystävällinen. Jos Vain, Satrianin tai varsinkin Planet X:n musiikista pitää, tämä toimii varmasti.

Totta kai Donatin kompit ovat jälleen kerran hankalia naputtaa pöydän pintaa vasten, mutta niinhän niiden kanssa on aina ollut. Macalpinen riffit ovat raskaita ja tylyjä. Toisaalta ne ovat myös paikka paikoin melko tympeitä. Säröttömillä soundeilla fiilistellessään ja sooloissa kitarasankari on parhaimmillaan. Mitään ultra-nopeita kappaleita ei kuulla. Pikemminkin liikutaan hyvin normaaleissa jatsifuusion nopeuksissa.

Parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla levy viehättää rujoudellaan. Soundi on se mitä soittimista tuli. Tuotanto on hyvin kuiva ja minimalistinen. Levy kuulostaa melkein treenikämppäliveltä. Enemmän kuunneltuina kappaleisiin toivoisi vielä jotain lisää. En tiedä olisiko ratkaisu ollut muutama laulettu raita. Sheehanin mukaan tämä ei välttämättä jää tähän, joten ehkä sitten ensi kerralla. Vaikkapa Eric Martinin kera? Ei nyt sentään.

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit